Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 5. joulukuuta 2014

Yliopiston lääketieteellinen tiedekunta lähestyi

Sairaalareissuni poikii juonteita. Eilen professorilääkärini soitti. Hänellä oli kaksi asiaa. Hän kysyi voisinko osallistua lääketieteellisen tiedekunnan varainhankintakampanjaan Insight 375. Varsin monipuolinen tuo professorin työkenttä. Hän sanoi jopa minun olevan paras mahdollinen. Tämä lausuma johtui kai näistä nettipuuhistani. Lupauduin tietenkin. Olenhan kovin kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen heiltä saanut.

Lisäksi hän kysyi englannin kielen taidostani. Myönsin minulla sitä olevan. Hän toivoi, että yksi hänen ulkomaalainen opiskelijansa voisi keskustella kanssani. Potilashaastattelu kuuluu heidän opintoihinsa. Lääkärilläni on koulutettavanaan ryhmä biologeja, jotka opiskelevat myös lääkärin tutkinnon. Tämä sopi minulle myös.

Tänään sain puhelun lääketieteellisen tiedekunnan varainhankinnasta. Sovimme ensihaastattelusta ensi viikolle. He tekevät juttuja potilaista kampanja-aineistoonsa. Ovat pystyneet hankkimaan kolmetoista professuuria lahjoitusvaroin. Tämä auttaa heitä pysymään huipulla. Hoidotkin ovat kalliita. Mielenkiintoista. Mukavaa, jos pystyn omalla pienellä panoksellani auttamaan tulevia potilaita.


Onneksi depikseni osoittautuu taas lyhytaikaiseksi. Päivän varttuessa on alkanut mielikin taas virkistyä. Mikähän virka näilläkin on? Ehkä psyyke kertoo, että pitäisi ottaa hetki verkkaisesti. Toinen mahdollinen syy on, että tyroksiininappini pääsivät loppumaan. Olin pari päivää ilman. Nyt on taas nappeja napattaviksi. Voisiko puute noin pian vaikuttaa mielialahormooneihin?

Ei kommentteja: