Ei huvita

Olen yrittänyt tarttua maalaamiseen, mutta se ei onnistu. Tunnen itseni väsyneeksi ja maalaaminen ei vain huvita. Olen ehkä hukannut sen merkityksen.

Tunnen myös käteni epävarmaksi. En tiedä johtuuko se hoidoista vai tekemisen puutteesta vai molemmista.

Ei tavoitteena tarvitsisi olla kuin luoda jotakin kaunista ja ehkä vähän ajatuksia herättävää.

Kynnystä syntyy myös siitä, että akvarellimaalaus on niin sotkuista hommaa ja pöytä täällä kovin pieni. Näistä ei olisi esteiksi, jos olisi paloa, mutta kun ei ole. Aloittaminen tuntuu väkinäiseltä. Turhaan on vaimoni kuljettanut minulle maalaustarvikkeita tänne sairaalaan.

Ehkä minun pitää levätä tätä sairautta ja sen tuottamaa väsymystä pois.

Voi olla, että kirjoittaminen syö maalaamisen elämästäni. Blogikirjoittaminen on vuorovaikutteista ja se ominaisuus puuttuu maalaamisesta melkein kokonaan.

Kai minun pitää osata kuunnella itseäni ja olla rehellinen.


Valvoin aamuyöstä jo kolmatta kertaa peräkkäin viime yönä. Kummallista. Sekin voi väsyttää. Nukuin tosin yhdeksän tienoilla vielä täydentävät unet.

On vasta iltapäivä ja yöhön monta tuntia. Sairaalaelämä tuntuu nyt yksinäiseltä.