Landea ja lentäviä lautasia

Olimme tänään landella Isnäsissä. Tytärperhessä tutkittiin eka- ja kolmasluokkalaisen koulukirjoja. Saimme herkullista pitsaa ja omenapannaria.

Olen muistellut mennyttä osin korville ja osin mielessäni. Luulen seuraavien ilmaisujen edustavan Nurmijärven murretta. "Kumpa (kumpi) se oli?" ja "Kumpa oli parempa (parempi)". Äitini oli napannut seuraavan jostakin ilmaisun: "Sit se rupi (rupesi) tamppaa."

Muistan tapelleeni oikeasti vain kerran. Vastapuoli oli samanikäinen poika naapurista. Sain turpaani, vaikka en muista mihin osui. Taisin ruveta itkemään tai ainakin valitin. Isäni havaitsi tapauksen, mutta ei puuttunut. Asia saattoi hoitua siten sujuvimmin.

Nurmijärven kirkonkylä on ennen sijainnut järven rannalla. Järvi oli sitten rehevöitynyt niin, että se oli kuivatettu kokonaan. Pitäjän nimestä päätellen siinä on ennenkin ollut kasvillisuutta. Pohjasta syntyi peltoa maanviljelijöille. Jos menimme entisen pohjan alueelle, sanoimme menevämme järvelle. Perttulastakin on kuivatettu järvi.

Lukiossa luokanvalvojamamme oli seurakunnan ruustinna. Kun hän piti meille ensimmäistä tuntia, hän kysyi meiltä, kuka hän on. Kaikki me varmaan tiesimme, miksi häntä kutsuttiin, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa. Kun oli hiljaista, hän jatkoi, että "Mutsihan minä olen". Hänen ottopoikansa oli joskus käynyt samaa koulua ja tämän käyttämä nimitys oli jäänyt päälle. Koulussa opettivat myös Hörskä, Käpärä, Pimpula, Söpö ja Tintti. Näitähän on joka koulussa.

Paikkakunnalla vaikutti esoteerinen kerho, jonka nimi oli Nurmijärven Interplanetistit. Jäsenillä oli tapana käydä tekemässä ufohavaintoja. Kerran poikkesimme vaimoni (en muista, olimmeko jo naimissa) kanssa Perttulantien varressa asuvan Räsäsen pihalla. Hän oli päässyt tuollain varmaan ainoan iltapäivälehden lööppiin, kun hän paransi ihmisiä käskemällä heidän sivellä jodia ihoonsa. Hoitomuotoa epäiltiin. Siitä julkisuus. Ketään ei ollut kotona.

Räsäsen pihassa oli lentävä lautanen, uskokaa tai älkää. Se oli vähän kuin Emman takana oleva Futuro-talo, mutta paljon pienempi. Muistikuvani mukaan esine näytti muoviselta. Siinä ei ollut ikkunoita, mutta sen yläpinnan keskellä oli läpinäkyvä kupu. Kurkimme sisään ja näimme ohjaamon. Siinä oli kojelauta, jossa ei näkynyt mittareita. Lautanen oli varmaan tarkoitettu yhdelle hengelle. Ohjaajan istuin oli aivan tavallisen ja perinteisen mallinen puutuoli.

Kerran juttelin lääkäri X:n aikuisen pojan kanssa. Hän asui isänsä taloudessa ja hänellä oli tapana ajella kylällä vaihteettomalla tankopyörällä. Kerroin hänelle Räsäsen pihalla näkemästämme. Hän kertoi minulle Räsäsen olleen lentävän lautasen kyydissä, mutta "ei hänelle ole annettu sitä voimaa". Ilmeisesti Räsänen ei ollut saanut laitettaan liikkeelle.

Kun kävin Turun kauppakorkeakoulua, sen lähellä oli pitkään parkissa jo silloin vanhan näköinen bussi, jonka kyljessä luki isoin kirjaimin "Seitsemän seinähullua veljestä" tai "Pentti Oskari Kangas ja seitsemän seinähullua veljestä". Joku orkesteri varmaan. Mieleni yhdistää tähän lyhyen laulunpätkän "Pistetään, pistetään banaania poskeen", mutta en ole varma liittyykö tämä veljeksiin. Olen ehkä vain kuullut jonkun jollottavan sitä. Kun kerroin tätä muistoani Isnäsissä aloin muistella Männistön muorin tyttären nimeä ja hetken kuluttua tavoitin sen. Venlahan hän oli.

Alkuperäiset, mutta fiktiiviset veljekset kävivät porukalla kosiomatkalla naapurissa Männistöllä, mutta koko jengi sai rukkaset. Sitten veljekset lähtivät Impivaaraan ja elelivät siellä kaukana maailman humusta. Lopulta he palasivat kotiin ja suurin osa heistä akottui. Tämä on varmaan nykyään sopimaton ilmaus, mutta ehkä se sallitaan, kun minussa on pikkuisen äijää. Fiksuimmasta eli Eerosta tuli kunnallisneuvoston vai minkä lienee valtuuston puheenjohtaja. Joku veljeksistä nai Venlan.

Vanhan kolmostien varressa on kirkonkylän ja Palojen välisen tien varressa Ojakkalan tila, jonka ajatellaan olevan seitsämän veljeksen kotipaikka. Jossakin Ojakkalan ja kirkonkylän välissä oli kai Härkähaka. Ainakin me kutsuimme kyseistä reittiä Härkähaantieksi. Ojakkalan kohdalla kolmostien vastapuolella oli punainen mökki, jonka ajattelimme olleen Männistön muorin koti. Sitä ei taida enää olla.

Muistan yhden nuoriso-ohjaajan sanoneen, että Palojoelle vievän tien pohjoispuolella oleva metsä oli Kaanaan metsää. Ehkä Kivi oli näin mielikuvitellut. Onhan itse Palojoella Taaborin vuorikin. Ei kovin kaukana Kaanaasta asui eräs luokkakaverini. Hänen kanssa soitimme trumpetilla ja pianolla yhteen.

Kun ajoimme kotiin Isnäsistä, vastaamme tuli kymmenen prätkän lauma. Eivät olleet liivijengiläisiä. Myöhemmin edessämme ajoi mies Harlio-Taavitsaisella. Hänellä luki pyörän merkki puseron selkämyksessä. Joskus on pelätty muiden kuin moottoripyöräilijöiden pitävän prätkäihmisiä epäluotettavina ja sanottu 99 prosentin olevan kunnon väkeä Jos joskus näette jonkun motoristin liivissä merkinnän 1 %, tiedätte mitä sillä tarkoitetaan.

Olen voinut tänään hyvin. Rakkauskertomusajatukset eivät pulppua. Katsotaan irtoaako tarinalle jatkoa huomenna.

Tässä on ollut joskus fillarivuokraamo.

Minulle selvisi tänään, että kissa syö hiiren karvoineen. Kissan nimi on Kutsi. Eräs äiti lapsineen taannoin Norjaan, mutta kissa jäi.