40 vuotta sitten Oulun tuomiokirkossa

Viisitoista vuotta hopeahäistä, kymmenen vuotta kultahäihin. Neljäkymmentä vuotta sitten värjöttelimme kirkon ovella vaimoni ja Jaakko Linjaman kanssa. Tämä oli lupautunut kanttoriksi häihimme. Jaakko opetti minua hieromaan tulevaa vaimoani keskelle selkää, koska siellä oleva isot verisuonet siirtävät lämpöä. Päivä ei ollut kovin lämmin, mutta silloin solmittiin monenlaisia lämpötiloja sisältäväksi osoittautuva avioliitto.

Meidät vihki Jorma Kiviranta, morsiaimen lankomies ja meidän molempien rippipappi. Hän kysyi, laittaako alban, mutta nuoruuden minimalismissa tyydyimme mustaan kaapuun. Jaakko soitti mennessä Bachia ja tullessa improvisoi. Minä odottelin morsiainta edessä ja menin sitten vastaan. Eino Vaherjoki talutti tytärtään.

Toinen vaimoni lankomies oli kuskinamme. Muistan, että jossakin naapuriautossa meitä ruvettiin pilkkaamaan hääpariudestamme. Kuski hoiti asian tuimalla katsella ja kaasulla.

Hääjuhla oli jossakin Oulun seurakuntatilassa. Paikalla oli joitakin kavereitamme, sukulaisia ja paljon Vaherjokien kavereita. En muista tilaisuudesta paljoakaan. Joku varmaan piti puheen. Niilo Rauhala - hänkin Vaherjokien kavereita - lausui rakkausrunojaan. Anoppini Irja Vaherjoki - armoitettu kokki - oli laittanut pöydän koreaksi.

Hääkuvamme otettiin Vaherjokien kantavalokuvaamossa, jossa kamera oli massiivinen ja kuvaaja piiloutui kankaan alle. Niin ainakin muistini väittää.

Hääyömme vietimme Nevatalojen mökillä. Seuraavana päivänä lensimme Helsinkiin, jossa minua odotti kesätyö kassatoimihenkilönä Kaisaniemen KOP:ssa. Oli alkamassa ETYK-kesä, jona tulimme näkemään monia maailman päämiehiä livenä.