Onko jännittäminen kivaa. Suoraan sanoen ei. Miksi sitten pitää katsoa? Hyvä kysymys.
Kansallistunto on niin syvällä, että ei voi katsoa jännittämättä, kun Suomi pelaa. Ensimmäinen matsi, jonka katsoin näissä kisoissa ja ehkä viimeinen. Alkupelit ovat aika vähämerkityksisiä, eivätkä ne siksi innosta.
Suomi ja Tsekki olivat varsin tasavahvoja. Kumpi vain olisi voinut voittaa. Nyt voitti Tsekki. Ehkä voi olla tyytyväinen, ettei tarvitse jännittää enempää. Siitä voi olla tyytyväinen, että Suomi jaksoi nousta monta kertaa tappioasemasta. Kertoo luonteenlujuudesta ja itseluottamuksesta.
Oli oikeastaan mukavampi katsoa äskettäin Barcelonan ja Bayerin välitsä fudismatsia, kun ei ollut kansallistunnetta kiusana. Saattoi nauttia taitavista suorituksista, teki niitä sitten kuka teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti