Ajatukseni ovat nuoren ystäväni luona. Olen kirjoittanut hänestä ennenkin. Hänen lyhyen elämänsä loppu häämöttää. Hänellä on kipuja ja vointi vaihtelee. Hän toivoo voivansa olla kotona loppuun saakka. Onneksi hän on saanut sinne apua. Hän miettii jo arkkua ja hautajaisia.
Hän kirjoitti jo minulle hyvästelyviestin. Hänen vanhempansa ovat jo kuolleet ja hän on myöntänytkin, että minulla on hänelle isän tapainen rooli. Vastasin hänelle ja sain häneltä vielä vastauksen, joka lämmitti mieltäni kovasti. Toivoin, että kuulisin hänestä vielä ja hän lupasikin vielä kirjoitella vointinsa mukan.
Tämä tilanne saattaa perimmäisten asioiden äärelle. Ulkoisella ei ole merkitystä. Nuorena päättyvä elämä on aivan yhtä arvokas kuin pitkäkin vaellus. Luojalla on hänellekin jokin tehtävä maailmassa, jokin, mitä me emme voi tietää. Hänen suhtautumisessaan omaan tilanteeseensa on minulla oppimista.
Rukoilen hänen puolestaan sekä pyydän myös itselleni lohduttavia ja kannattelevia sanoja, joilla voin häntä saatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti