Kävin tänäänkin fillaroimassa ja katselemassa Roihuvuoren japanilaispuutarhoja. Pyöräily on antanut minulle realistisemman kuvan omasta kunnostani. Tunnen jaksavani kävellä aika hyvin. Pyöräillessä huomaan, että lihaskunto ei ole erityisen mainittava.
Olen kuvitellut, että voimieni on täytynyt palautua, koska olen selvinnyt tähän asti rankasta jaksosta, mutta taidan olla kuitenkin toipilas. Työt painavat harteillani niin, että en oikein jaksa tarttua mihinkään erityisempään hommaan. Tällainen kirjoittelu sujuu, mutta isommat arkitoimet eivät tahdo luontua. Ensi viikolla minulla on muistaakseni neljä päivää kahdeksasta neljään ja sen jälkeen on alettava purkaa hurjaa arviointikuormaa.
Hieman huolestuttaa. Kai minä noista selviä, mutta ison savotan alla hirvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti