Guggenheim Suomeen on mielenkiintoinen hanke, vaikka kyseistä museota ei koskaan tänne nousisikaan. Sen vastaanotto kertoo jotakin suomalaisen mielenmaiseman syvävirtauksista. Taiteilijapiireissä voi kuulla kaikuja 70-luvulta, jolloin äärivasemmistolaisuus hallitsi toimintaa. Sama aate oli vahvoilla opiskelijapiireissä. Muistan kuinka Mannerheimintiellä kaikui marssin tahdissa "EEC ja Nato, pienen Suomen kato".
Ne nykytaiteilijat, jotka kannattavat Guggenheimia, eivät elämöi. Pelkäävät ehkä leimautumista.
 |
| Hirveä amerikkalainen uhkaa Suomea |
 |
| "Ne tuhoo meitin!" |
Voi olla, että suomalaismielissä vaikuttaa taustalla myös kylmä sota, joka meidän kaikkien yllätykseksi tuntuu palanneen. Ei ehkä varmuuden vuoksi haluta ärsyttää Venäjää amerikkalaiseksi koetun kultuurilinnakkeella. Mene tiedä.
En tiedä, onko Guggenheimin juutalaistaustalla jokin merkitys ajatuksissa. Se voi olla liian rohkea olettamus.
Yksi hankkeen hyvistä puolista on siinä, että se on synnyttänyt kilpailevan suomalaishankkeen, Checkpoint Helsingin. Sellaiselle voi toivottaa vain menestystä. Nimivalinta on todella mielenkiintoinen.
Luulen, että moni ei rohkene puhua syvimmistä vaikuttimistaan ja naamioi epäilyksensä rahapuheeseen. Hinnan on sanottu olevan samaa luokkaa kuin ikkunastamme näkyvän Herttoniemen liikenneympyrän ja sen ympäristön uudistaminen maksaisi. En ole sen hankkeen kuullut herättävän suuria tunteita.
Tällaisten hankkeiden kustannuksia rinnastetaan mielellään todella tärkeiden projektien kuten sairaalahankkeiden tai vastaavien kustannuksiin. Lisäksi hallitusneuvotteluissa pyörii ties kuinka monen miljardin säästösuunnitelmat. Taloudellisen taantuman keskellä keskustelu kouristuu helposti säästöjen tielle. Eilisiltaisessa A-studiossa haastateltiin kahta nuorta kansanedustajaa, kokoomuslaista ja demaria. Kokoomuslaisen mieli askarteli säästöissä ja työelämän joustoissa. Demari nuori taas korosti innovatiivisuutta. Pidin enemmän jälkimäisestä linjasta vaikka en demareita äänestäkään. Siinä oli tulevaisuuden toivoa ja valoisampaa näkyä. Sellaista Suomi nyt tarvitsisi.
Yksi museohankkeen vaikeuksista on siinä, että sen taloudellisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida. Sen kerrannasivaikutukset ovat niin moninaiset. Päätös joudutaan tekemään riskit tiedostaen. Ilmeisesti tätä ongelmaa torjumaan on muistaakseni aloitettu rahankeräys myötämielisten piiristä.
Suomi ei siihen kaadu, tuleeko tänne Guggenheim vai ei. Toivoisin kovasti, että aikanaan tutkitaan laajasti, millaiset vaikuttimet vallitsevat nyt kansalaisten ja päättäjien mielissä. Sellainen tutkimus kertoisi varmasti paljon meistä suomalaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti