Huokauksia

Eräs ystäväni on lujilla elämässään. Todellisen ystävyyden merkkinä hän on avannut sydäntään minulle. En toki ole ainoa, mutta sattuu niin, että hänen sisäinen maailmansa muistuttaa omaani. Siksi tunnen tavoittavani hänen olonsa ja melkein itken huolesta.

Kuka on lähimmäiseni ellei ystäväni? Mistä saisin sen toisen ihokkaan, jonka voisin antaa hänelle? Kääriä hänet sen lämpöön ja hoivata? Ei minulla ole sellaista. Löytyisikö edes nenäliina.

Mitä voin? Lähetän pieniä empatiapaketteja. Rukoilen hänelle voimia ja ajatusten seesteisyyttä kohdata jokainen päivä edes pienen toivon kipinän auttamana. Rukoilen sanoja, jotka eivät luo ahdistusta vaan tuulahtavat lämpoisesti, kun oikein viluttaa. Isä, anna hänen saada oikeanlaista apua. Anna sumun keskelle polkuja, jotakin kiinteää, mille astua.

Lukijani, muista sinäkin häntä kun kuiskaat huokauksiasi Taivaan Isälle.


On eräs toinenkin, jolla ei ole helppoa, mutta jonka voimien uskon riittävän. Auta Isä häntäkin löytämään oma tiensä.


Muista Isä myös nuorta ystävääni, joka kamppailee elämästään ja illalla nukkumaan mennessään ajattelee, että tämä yö voi olla viimeinen.


Muistetaan heitä kaikkia.