Hämmästelläänköhän tulevaisuudessa sitä, että 2010-luvulla maailma olisi voinut ruokkia koko väestönsä, mutta ei sitä tehnyt vallitsevan taloususkonnon vuoksi.
Me suomalaisetkin olemme kuin maamme myyneet, kun talouskasvu ei enää tahkoa meille kuulumatonta materiaalista elintasoa ylöspäin.
Nekin viat, mitä nykyjärjestelmässä on, voitaisiin korjata, jos olemassa oleva hyvä jaettaisiin uudelleen.
Olen joskus kysellyt opiskelijoilta, kuinka monta jalkineparia he omistavat. Joillakin heistä on vain muutamat, mutta joukossa on jollakin saattaa olla kymmeniä pareja. Ja siltä väliltä. Tässä oli kyse opiskelijoista.
Jos tutkittaisiin ja kävisi ilmi, että työssä käyvillä suomalaisilla on keskimäärin esimerkiksi viisitoista kelvollista jalkineparia, olisimmeko huolissamme selviämisestämme?
Montako paria sinulla on?
4 kommenttia:
Jos omistaa useamman parin kenkiä, niitä voi pitää päivän ja vaihtaa seuraavaan pariin. Näin kengät kestävät kauemmin. Ostin eräästä tunnetusta saapastehtaasta Helsingissä viisi paria kenkiä, vanhimmat vuodelta 1996 ja samasta lafkasta moottoripyöräsaappaat. Lisäksi repertuaariin kuuluu pari luonnonkumisaappaita, reinot, crocit ja pyöräilysandaalit. Töissä on lisäksi parit parit työkenkiä. Näillä tulee toimeen oikein hyvin. Kengän valintakriteeri on joko helppo korvattavuus tai sitten korjattavuus. Markettikenkiä on osta.
Tarkoitat varmaan, että jos yhdet kengät kestävät neljä vuotta jatkuvasti käytettyinä, kaksi paria kestää vuorotellen käytettyinä enemmän kuin kahdeksan vuotta?
Jotakuinkin noin. Kun ostaa laatua ja hieman kalliimpaa, niin syntyy insentiivi hoitaa omaisuutta, jota kengätkin ovat. Luonnollisen materiaalin, kuten nahan pitää antaa kuivua ja levätä käytön jälkeen.
Viisaita sanoja. Nuo mustat kengät muuten maksoivat aivan syötävästi. Hyvät ne ovat kävellä ja toivottavasti kestävätkin. Pinnan kestävyyteen en ole aivan tyytyväinen, mutta syytä voi olla minussakin.
Lähetä kommentti