Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

En osaa enää


Yritin eilenkin piirtää, mutta siitä ei tullut mitään. Minulla on sellainen tunne, että en osaa enää piirtää. En tunne samanlaista varmuutta kuin ennen. Voiko tämä johtua syövästä tai hoidoista? Taitojen lisäksi motiivikin on hukassa. Piirtäminen tuntuu yhdentekevältä. Miksi ahertaa jonkin näkymän parissa? Mitä merkitystä sillä on?

Tämä tuntemus voi olla osa isompaa kokenaisuutta. Kun syöpähoidot ovat vieneet osan muistia, miksei ne ole voineet viedä muutakin? Ehkäpä ne ovat turmelleet käteni koordinaation?

Tämä tuntuu pieneltä kuolemalta. Ehkä se on osa elämän riisuumista ehtoopuolella. Painopiste siirtyy tekemisestä yhdessäoloon ja ihmissuhteisiin.

Toivo on syytä säilyttää. Ehkä taito ja motiivi palaavat vielä joskus, jos tervehdyn.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää analyysiä. Tunnistan itsessänikin, ompelukoneen esille ottaminen ei onnistu, tyhjänpäiväistä näpertelyä, keskittyminenkään ei onnistu. Kaipaan vain rakkaitteni seuraa.

Anonyymi kirjoitti...

Itselläkin huomasin hoitojen alettua ja loputtua ettei piirtäminen enää ollut minulle samalla tavalla intohimoista hommaa, vaan nykyään joutuu "pakottamaan" itsensä kynän ja paperin ääreen... Ja tosiaan samaan olen tuntenut itsekkin, että tuntuu ettei osaisi enää piirtää, tai ainakaan se ei tule enää niin luonnosta... Voimia sinulle Heikki Terv. Janne/huone toveri 2014 kesältä

Heikki Honkala kirjoitti...

Samat kokemukset sinullakin. Vaikka rakkaiden seura on tärkeää, toivotaan, että sinullakin taidot palaavat.

Heikki Honkala kirjoitti...

Hei Janne! Toivotaan, että sinullakin piirtämisen kipinä vielä löytyy! Voimia ja rauhaisaa joulua sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Heikki! Jotenkin eksyin blogiisi ja olen nyt seurannut tiiviisti. Olet kyllä sisukas, ajattelevainen ja mahtava persoona. Toivon todella että selviät tästäkin taistelusta voittajana. Itse olen Kaakkois-Suomesta oleva 15 v tytön, 19 v pojan ja kahden ison koiran äiti ��. Paljon taistelutahtoa, voimia ja hyvää Joulunaikaa reppuusi tällä matkalla! Anu

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset Anu viestistäsi kannustuksestasi! Rauhaisaa joulua sinullekin!