lauantai 12. joulukuuta 2015
Kiitos teille ajastanne!!
Tässä haastatellaan Kristiina Hanhirovaa, jonka mies sai 10 vuotta sitten leukemiadiagnoosin: Näin mieheni leukemiaan sairastuminen muutti valituksen aiheita!
Hanhirovilla oli sama kokemus kuin meillä. He saivat valtavasti tukea muilta ihmisiltä.
Heillä oli kaksi nyrkkisääntöä. Kristiina halusi saada joka päivä miehensä nauramaan. Toisekseen he toivoivat, että heillä olisi joka päivä jokin aihe kiitollisuuteen. Kuulostavat hyviltä.
Minulla on paljon aikaa, mutta en jaksa ihmeitä. Voi olla, että minua ei vuoden päästä enää ole. Yksi elämäni keskeisin sisältö olette te, jotka käytte minua katsomassa tai pidätte yhteyttä netin kautta. Olen äärimmäisen kiitollinen teille siitä, että annatte minulle aikaanne. Minä olen ihminen vain vuorovaikutuksessa teidän kanssanne.
Läheiseni käyvät paljon luonani, mikä on elämän perusleipää. Vanhat ystävät käyvät myös katsomassa. Olen erityisen ilahtunut teistä, jotka ette ole olleet kovin tuttuja, mutta olette halunneet antaa minulle aikaanne nyt, kun sitä tarvitsen. On hyvin kiinnostavaa tutustua vielä uusiin ihmisiin tällä matkalla, jonka pituutta en tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olet, Heikki, kiinnostava ihminen ja kirjoitat kiinnostavista arkielämän asioista suoraan ja konstailematta hyvin koskettavasti. Sinua on siitä jopa toruttu, mutta joka kiinnostaa lukijoita. Huumorisi ja realistinen suhtautumisesi hirvittävän vaikeisiin asioihin, joita esim.syöpäsi ovat, puhuttelee ja panee klikkaamaan yhä uudelleen blogiasi. Myös tarinasi seuraavaa askelta on kiinnostavaa seurata... meille monille syövän sairastaminen on vieras ja siksi tosi kiinnostava asia. (tuli vähän sekava selostus :-)
Minulle, niinkuin kaikille muillekin blogisi lukijoille on kuitenkin nyt tärkeintä, että olet kanssamme vuoden kuluttua ja monen vuoden kuluttua!
Taivaallisen Isän siunausta elämääsi, sekä edelleenkin PALJON VOIMIA, sekä voimaannuttavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi!
t. Lissu
Kiitos Lissu lämpimistä sanoistasi! Tarina tästä väkisin syntyy, enkä minäkään tiedä sen vaiheita etukäteen. Voihan niinkin käydä, että tarinaa on vielä vuosiksi. Kiitos sellaisen toivomisesta. Hyvää joulunodotusta sinullekin!
Lähetä kommentti