Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ostan auton erityisesti tunteella


Olemme siirtymässä sellaiseen vaiheeseen elämässä, että aiomme ostaa kokonaan oman auton. Meillähän on nyt puolikas vanhimman poikamme huushollin kanssa. He tarvitsevat autoa jatkuvasti syksystä lähtien ja meidänkin liikkuvuutemme kannalta on hyvä saada pyörät alle jatkuvaan valmiuteen. Vaimoni joutuu muutoin lähes kotimme vangiksi.

Nyt on mainio tilaisuus reflektoida omaa ostokäyttäytymistä. Kaksi voimakasta voimaa rulettaa tilanteessa. Ne ovat tunne ja järki. Tunne sanotaan ensin, koska se on ehdottomasti vahvempi.

Olemme päätyneet siihen, että ostamme Mercedes Benzin a-mallin. Se on sellainen autonpätkä, jolla pääsee mukavasti puikkelehtimaan kaupungissa. Uutta mersua en voisi ajatellakaan. Se ei ole meidän tyyliä, mutta tyyli on silti tärkeää. Kysymyshän on siitä, miltä minä ja me näytämme auton kanssa. Mitä se auto viestii meistä. Noita pikkumersuja saa aika sopivilla hinnoilla, kun etsii 10-15 vuotta vanhaa.

Vanhan pikkumersun tyyli sopii meille, koska auton malli on pysynyt suunnilleen ennallaan. Se on aikaa kestävä klassikko. Tuollainen suunnitellun vanhentamisen vastaisuus sopii ajatusmaailmaamme. Auto on mielestäni elegantin näköinen. Ekologisesti sopii ajaa vanhalla autolla, koska siihen investoidut luonnon- ja energiavarat ovat jo käytössä. Niille on hyvä antaa lisää elinkaarta.

Brändillä on merkitystä, ei pääse mihinkään. En voisi kuvitellakaan ajavani jollakin Huyndailla tai Mazdalla. Skoda ei tule kuuloonkaan. Olen niin vanha, että Skodalla on korvissani niin vahva itäleima, että ei käy. Skoda on oikeastaan volkkari ja siten hyvä auto. Tässä tunne jyrää järjen 5-0.

Otetaan pikkuisen pakkia. Olisin varmaan ajanut vaikka minkä merkkisellä autolla, jonka poikani oli yhteiskäyttöömme hankkinut. Se sattui olemaan Fiat Stilo. Sillä on asfalttia jonkin verran kulutettu.

A-mersua puoltavat myös järkiseikat. Auto tuntuu tukevalta, vaikka se on pieni. Siinä istutaan korkealla, mitä piirrettä vaimoni arvostaa. Mersulla on laatuauton maine. Takapenkit saa nurin, joten pystyn kuljettamaan sillä taulujakin.

Yritämme löytää kohtuullisen vähän ajetun, jolla on vielä huolettomia kilometrejä ajettavana. Sellaisiakin tuntuu olevan tarjolla. Ilmeisesti tällaista pikkuautoa on käytetty usein kakkosautona, joillä pörrätään enimmäkseen kotinurkissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Me kävimme hakemassa aikoinaan A-Mersun Saksasta. Saimme hyvin pidetyn ja vähän ajetun, erittäin hyväkuntoisen, edullisesti Suomen hintatasoon verrattuna. Kylkiäisenä saimme Saksan matkan ja huikean ajokokemuksen Suomeen. Suosittelen. :-)

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Tuossa voisi olla ideaa.