Ammatinvalintaa

Onneksi sain päättyneet kurssit arvioiduiksi, vaikka toisella niistä läpimenoaste on masentava. Jos tuollainen jatkuu, se valmentaa varmasti eläkkeelle. Tulee tunne, että en pysty näihin hommiin. Työn haasteellisuus on toki tärkeää, mutta jos selviytyminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, stressaantuu, mikä ei ole hyväksi.

Nyt voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen nykyisten ryhmieni opintojen järjestelyissä. Kaikkien kahdeksan kurssin pitää käydä näyttelyssä. On hyvä hoitaa varaukset ajoissa. Kaikenlaista säätämistä niihin liittyy. Osalla on tunnit vain maanantaisin, jolloin museot eivät ole auki. Pitää tehdä tuntivaihtoja. Jos näyttelyyn pitää lähteä ennen kuin edellinen tunti on opiskelijoilla loppunut, pitää sopia kyseisen opettajan kanssa asiasta. Näyttelykäynteihin liittyvät tehtävät pitää tuunata kuhunkin näyttelyyn sopiviksi.

Luopuminen opetushommista antaisi tilaa tehdä jotakin ihan muuta. Kun vain minä meistä tulen saamaan kohtuullisen eläkkeen, tarvitsemme vielä tuloja eläkkeen lisäksi. Taiteen tekeminen ja myyminen on yksi mahdollisuus. Ansiomielessä se ei ole erityisen tehokasta ainakaan perinteisellä tavalla eli näyttelyjen järjestämisellä. Myynti voisi tapahtua netin avulla ja olen myös ajatellut kotiesittelyjä.

Mitä mieltä olette? Voisiko koti- ja yritysesittelyillä olla sijansa?

Kaikenlaista muutakin liikkuu mielessä. Vaimo haluaisi tehdä kanssani kulttuurivideoita. Se olisikin kiinnostavaa. En tiedä olisiko niille kysyntää.

Olen myös ajatellut asiakaspalveluja- ja markkinointividoiden tekemistä. Niille tuntuisi olevan markkinarakoa, kun tarjolla olevat ovat aika vanhoja. Joskus olen pohtinut myös hää- ja hautajaisvideoiden tekemistä.