Miehen paras ystävä on nainen

Rakkaani on Turussa, tai tarkemmin Kaarinassa. Lähti kuulemaan tyttärenpoikien kuorolaulua, jota on tarjolla huomenna. Sai samalla syyn hakea hetkeksi parempaa seuraa. Minä olen pitkästyttävä, kohnin omia juttujani. Tosin niin hänkin.

Olemme olleet ensi kuun lopussa neljäkymmentä vuotta rengastettuina ystävyyteemme. Välillä on ollut sellaista, että liittoa ovat pidätelleet vain nuo renkaat ja kirkossa annettu lupaus. Hyvä niin. Olemme saaneet harjoitella keskenään toimeentulemista ja olemme oppineetkin.

Kuka lohduttaa miestä, kun maailma murjoo? Toinen mies? Ehkä, hän voi puhua järkeviä ja suhteuttaa asioita. Kuka ottaa murjotun kainaloonsa, silittää tukkaa ja sanoo, ettei hän tuota ymmärrä, mutta hän rakastaa? Ajatella, että on ihminen, jonka rakkauden sanoihin voi luottaa.

Jos jäisin yksin, olisin todella yksin. Jos olisin töissä, kollegojen seura tietenkin auttaisi. Lasten perheissä vierailisin ja nauttisin nuoresta seurasta. En voisi viipyä kovin pitkään paikassaan. Muutamassa päivässä olisin ylimääräinen. Kullakin lapsella on oma perhe-elämänsä ja ylimääräinen ratas alkaisi klikata.

Kyläilykutsuja tuskin tulisi. Pariskunnat kutsuvat mieluiten pariskuntia. Mistään leskien kerhoista en ole kuullut puhuttavan. Miesten suhteet voivat olla pinnallisia tai pragmaattisia, soitetaan kun on asiaa, ei muuten. Sitäpaitsi olen niin itseriittoinen, että häiriintyisin yhtäkkisistä lenkkikutsuista.

Jos rakkaani jäisi yksin, hän kyllä pärjäisi. Hänen kaverinsa hoivaisivat häntä varmasti. Puhelin soisi tiuhaan kuten nytkin ja hän soittelisi. Some laulaisi. Yksi sun toinen poikkeisi.

Naiset taitavat tunnepuheen, miehet eivät. Jos mies jää leskeksi, tunnepuheet katoavat hänen elämästään. Nainen pärjää paremmin vastaavassa tilanteessa. Naiset tapaavat toisiaan, juttelevat mukavia. Miesten kerhot tahtovat epänonnistua, ellei kyseessä ole jalkapallo tai muu sellainen. Oletteko koskaan kuulleet leskimiehen järjestävän naistenkutsuja puhuakseen tunteista.

Naisen ja miehen väliseen platoniseen ystävyyteen en usko. Se onnistuu, kun tavataan perheittäin tai pariskunnittain, mutta ei muuten. Minä olen niin läpikotaisin mies, etten pysty kulkemaan kaupungilla ja istumaan kahviloissa naisen kanssa ja väittämään, että olemme vain ystäviä. Nainen tähän ilmeisesti pystyisi. Ainakin niin olen kuullut väitettävän.

Tästäkö johtuu, että miehen elämä on lyhyempi kuin naisen? Tässä on varmaan jokin syvä viisaus.

Olen kai miehuuteni vanki.