Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Naisten keskustelujen salattu ulottuvuus




Tein uuden äijäaterian päivälliseksi. Braatwurstia, pekonia, säilöttyjä sieniä ja vihanneksia. Tuntuu olo kylläiseltä. Nyt olin liottanut sieniä eivätkä olleet niin järkyttävän suolaisia kuin lounaalla.

Tylsä päivä. Tuntuu yksinäiseltä. En oikein osaa vain levätä. Olen lueskellut, kirjoittanut tätä blogia ja yritellyt saada tiedonsiirtoa onnistumaan vanhalla videoeditorillani. Äsken kuuntelin sanaa netin kautta.

Lukeminen ei suju kuten ennen. En jaksa pitkään yhtä eeposta kerrallaan. Myöhemmin illalla ei tahdo valo riittää. Vanheneva mies. Ehkä oikea tapaus puhumaan huomenna aiheesta radiossa.

Tässä erään ystäväni FB-kommentti postaukseeni "Miehen paras ystävä on nainen": Voi Hessu! Naisten välinen ystävyys ei korvaa hyvää parisuhdetta. On olemassa sellaista syvää yksinäisyyttä josta eivät tiedä muut kuin yksinelävät, eronneet ja kuolleessa parisuhteessa elävät.

Noin asia lienee.

Silti ihmettelen, miksi naiset kaipaavat meitä tuppisuita miehiä. Minä en ikipäivänä osaisi puhua vaimoni kanssa siten kuin hän keskustelee ystävättäriensä kanssa. On aiheita, jotka eivät minua kiinnosta ja siinä olen heikoilla. Sitten joissakin tapauksissa, jos käymässä vaimoni hyvä ystävä, jota minäkin kai jollakin tasolla voisin kutsua ystäväksi, tunnen itseni hieman ulkopuolisoksi. Koen, että jotta juttu sujuisi, minun on syytä vaihtaa huonetta. Näin ei toki ole kaikkien kanssa.

Naisten keskinäisissä keskusteluissa on jokin minulle salattu ulottuvuus. En ymmärrä, miksi sama asia - sinänsä ehkä kiinnostava - pitää jakaa niin monien kanssa. Sitten lienee asioita, joita ystävätär ei tunne luontevaksi jakaa miehen tai erityisesti minun kanssani. Ehkä asia tuntuu kiusalliselta, puuttuu luottamusta tai sitten hän ei usko minun ymmärtävän hänen kantaansa. Monesti toimiva ratkaisu on, että minä olen mukana osan vierailusta, mutta luovutan sitten areenan kahdenkeskiselle keskustelulle.

Blogikommentissa ehdotetaan yksinäisyyttä yhdeksi huomenna käsiteltäväksi teemaksi. Välitän pyynnön toimittajalle. En ehkä itse ole paras siitä keskustelemaan, mutta ehkä tietoisuus mahdollisen leskeyden yksinäisyydestä voisi olla esillä.

Ei kommentteja: