Olen lukenut Ville Lähteen teosta "Niukkuuden maailmasta". Hän käsittelee aihetta hyvin avarasti ja ennakkoluulottomasti. Hän käyttää mainiota käsitettä "peritty tilanne". Maailmalla on taipumus mennä tulevaisuuteen niitä raiteita pitkin, joita ennenkin on matkustettu.
Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Jos esimerkiksi omistajuuteen osattaisiin suhtautua eri tavoin kuin ennen, tulisi käsille enemmän erilaisia toimimistapoja.
Jossakin mainittiin, että autot ovat käytössä noin 5 %:a ajasta. Äskeisen traagisen lento-onnettomuuden uutisoinnissa on tullut esiin, että ilmailussa käytetään hyvin iäkkäitä lentokoneita. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä turvallisuuden kannalta, koska aina tarvittaessa koneisiin asennetaan uusia osia vanhojen tilalle.
Jospa autotkin tehtäisiin tietoisesti kestämään vuosikymmenet ja uusien osien vaihtaminen olisi hyvin sujuvaa. Sitten käyttöaste nostettaisiin kunnon lukemiin siten, että kuka tahansa voisi ottaa lennosta käyttöönsä kadun varsilla olevia autoja. Digitekniikalla saataisiin maksaminen helpoksi. Näin autoja tarvittaisiin paljon vähemmän, kun käyttöasteet olisivat hyvät. Autot kestäisivät kulutusta, koska ne olisi tehty sellaisiksi ja hajonneet osat voidaan vaihtaa. Yksityiset ihmiset olisivat autojen omistajia, pitäisivät huolta niistä ja saisivat sivuansioita. Miksei yrityksetkin voisi tehdä samaa.
Jotta homma saataisiin oikein houkuttelevaksi, voisivat taloyhtioiden pihoihin parkeeratut autotkin olla potentiaalisia käyttökärryjä. Nykytekniikan avulla olisi mahdollista, että kiinnostunut katsoisi tietokoneen ruudulta mitkä autot ovat vapaita ja mihin saakka.
Näin saataisiin luonnonvarat tehokkaampaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti