Voimaantumista, kuorolaulua ja äijäruokaa

Vielä on noin kuukausi jäljellä lukuvuotta ja tätä jaksoa, jotka on kovin töisevä. Koville on ottanut, mutta olen selvinnyt. Tunnen voimaantuneeni. Tiedostan, että oma rönsyilynikin on vienyt voimia. Näkymät ovat hyvät, koska syksyllä olen osa-aikaeläkkeellä eikä näin rankkoja jaksoja tule ainakaan kahteen vuoteen. Jos jatkan töitä sen jälkeen, se tapahtuu kokopäivätoimisesti eli silloin voi olla rankkaakin, mutta se on sitten. Eletään tätä päivää.

Olen katsonut virtuaalikirkkoa Turun tuomiokirkosta, jossa on useita kuoroja paikalla Poikakuoropäivien vuoksi. Yhdessä niistä on kaksi tyttärenpoikaani. Papan sydäntä sykäytti nähdä molemmat laulamassa lähikuvassa. Tällaiset hetket ovat vanhenevan miehen iloja. Poikien kuoro on Chorus Cathedralis Iuniorum eli Turun tuomiokirkon poikakuoro. Kirkossa on kolmen aikaan konsertti, jossa kuorot esiintyvät.

Kello lähenee puolta päivää. Taidan lähteä laittamaan äijäruokaa, paistamaan braatwursteja. No, syön toki vihanneksiakin.