Pinnistelyä

2.4.2015

Tänäaamuna oli töihinlähtö pakonomaista. Kumuloitunutta väsymystä, ehkä viikon reippailutkin painavat. Poljin maanantaina pirtskasti kuntopyörää. Eilen ja toissapäivänä kävelin.

Olin ajatellut tänään polkea taas kuntopyörää, mutta muutin mieleni. Onneksi olen oppinut hiukan säännöstelemään härkäpäisyyttäni. Jaloissakin liikunta hiukan tuntuu. Jospa saisin itsestäni irti niin paljon lauantaina, että polkaisen kuntopyörää ennen saunaa iltapäivällä.

Tänään oli haastava päivä, kun minulla oli neljä nuorisoryhmää. Niissäkin on eroja. Yksi kollega oli kävellyt luokkani ohi aamulla ja ihmetteli, miten opiskelijat olivat niin rauhallisia, kun hän ei tuntenut onnistuneensa kyseisen ryhmän kanssa. Tämän ryhmän kanssa homma sujuu, kun opiskelijoilla on jatkuvasti tekemistä.

Yksi opettaja huokaili yhtä ryhmää ja sanoi luovuttavansa sen minulle, kun minulla on sille seuraava tunti. Hieman tunsin itseni polleaksi, että eiköhän tässä selvitä, mutta aika lujille jouduin minäkin. Ryhmässä on paljon poikia, ihan tavallisia kunnon nuorukaisia. He vain ovat vain vaativa kokoonpano koulunkäynnin kannalta. Haastetta lisäsi se, että heillä ei ollut tunteja omieni jälkeen. Osa häipyi omin luvin noin vartin ennen tunnin loppumista. Laitoin ryhmälle viestin perään ja vaadin tekemään seuraavaan tuntiin mennessä sen, mistä nyt laistivat. Vaikea sanoa toimiiko, mutta juuri tämä ryhmä yllätti minut viime viikolla, kun useimmat heistä olivat tehneet omatoimisesti pyytämäni homman.