Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Vaalien jälkeen
Railakas Romppanen tohkeili vaalien jälkeen, että tuo Kepu on maailman turhin puolue. Sen joutaisi lopettaa. Yy-ym, myhäiltiin ympärillä lehtorien kahvihetken joviaaleissa tunnelmissa. Aivan pääkaupunkiahan tässä eletään. Että niitä ikkunallisia pesukoneitakaan ei sovi käyttää, kun alusvaatteet sieltä rivosti vilkkuvat, on se sellaista, puhkui Romppanen sotkien iloisesti puuroja velleihin. Useimmat eivät sanoneet mitään, kun tiesivät seurassa istuvan Huumosen astelevan rovasti Lestadiuksen jalanjäljissä. Joillakin heryili myötämieltä. Jollakin ehkä mieltä kutkutti ilmassa leijuvat draaman ainekset.
Tuo on muuten urbaani legenda, nipotti Huumonen ja kertoi, että sen on keksinyt eräs Kansan Tahdon toimittaja ehkä kymmenen vuotta sitten. Risto Uimonen on sen julkisuudessa esittäänyt. Romppanen ei selvästi uskonut. Täytyy sen totta olla, kun minun mielestäni asia on niin. On tuosta puhuttu jo kauemmin, sanoi Näsi, ainakin kolmekymmentä vuotta. Juu, täsmää, vahvisti Huumonen, Apulehden toimittajat kävivät joskus silloin vaimoni siskon ovella - eli Tyrnävän pappilan portailla -kyselemässä, saisivatko kuvata heidän pesukoneensa. Eivät saaneet.
Oletko sinä sitten lestadiolainen, kysyi Romppanen Huumoselta. Olen, kuului vastaus. Aha, teillä onkin niitä pedofileja siellä, että sellaista porukkaa, on siinä sivistyspuolueilla kestämistä sen Sipilän kanssa, vaahtosi Romppanen. Me vassarit viihtyisimme demarien, vihreiden ja ehkä ärkoopeen kanssa, kun niillä on arvot paikoillaan.
Sipilä on rauhansanalainen, ojensi Tilvis Romppasta, ne kuulostavat aika fiksuilta. Ai jaa, mitä ne sellaiset on, ihmetteli Romppanen.
Niitä pedofileja on, ikävä kyllä, myönsi Huumonen, on todella hyvä, että niistä on noussut kohu, jotta uhrit saavat oikeutta. Ai jaa, niitä tuppaa olemaan muissakin uskonnollisissa porukoissa, totesi Romppanen jo loivennellen. Joo, ja lienee sosialismin historiassakin tapahtunut yhtä ja toista, latasi Huumonen, mutta sitä ei Romppanen enää kuullut ja hyvä niin, hän ryntäsi jo projekteihinsa ja oli törmätä kahviautomaattiin mennessään.
Kahvituntiset maistelivat tapahtunutta hetken mielissään ja alkoivat sitten vilkuilla kelloa.
Tämä novelli ei ole täysin fiktiota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti