Kotiarestiin?

Onko tämä lintu vai kala, auto vai brätkä? Odottelin vaimoani Runeberginkadulla perjantaina ja bongasin tällaisen.

Parkeeraamisen maksaminen puhelimella on kätevää. Kun maksaa rahalla, joutuu etsimään parkkiautomaatin, mikä ei ole aina ihan helppoa. Kännykkätapauksessa ei tarvitsisi, jos tietäisi aluetunnuksen. Se ei ole sama kuin liikennemerkissä ilmoitettu vyöhyke. Maksuautomaatin joutuu etsimään, koska siitä saa tunnuksen. Samalla kadulla tai poikkikadulla nurkan takana olevissa auromaateissa saattaa olla eri tunnus. Kumpikohan pätee?

Easyparkilta olisi ladattavissa kännykkään sovellus. Mahtaakohan se tunnistaa alueen? Sitä varten täytyisi selvittää kännykän salasana.

Eräs kommentaattori on todennut, että minut pitäisi panna kotiarestiin. Ehdotus osoittaa huolenpitoa ja onhan siinä säväys huumoriakin. Sairaalasta on neuvottu, että saan käydä kaupassa ja tavata ihmisiä. Ulkona liikkumista suositellaan. Suuria väkijoukkoja on syytä välttää. On hankala vetää rajaa väkijoukon ja muiden ihmistilanteiden välille.

Vaimoni saa somessa meille kehotuksia pysyä sisällä ja hän ottaa ne raskaasti, koska ponnistelee minun varjelemiseksi pöpöiltä. Ehkä sairaalassa suhteutetaan asioita siten, että siirteen saamisen viivästyminen ei ole liian suuri hinta sille, että potilaan mielenvireys säilyy parempana. Ehkä sillä on jopa merkitystä paranemisen kannalta. Kenpä tietäisi. Jos eristäytyisin kotiin kuukautta ennen siirtoprosessin alkua ja joutuisin sen jälkeen olemaan erityksissä kenties kaksi kuukautta, kokemus olisi vaativa, mutta kai siitä selviäisi.

Olen oppinut syöpähoitojeni aikana, että infektiot eivät tule vain ulkoapäin. Niitä voi tulla myös omasta kehosta.

En tiedä ohjeistetaanko munua sairaalasta pysymään jatkuvasti kotona, jos prosessi taas siirtyy. Voi olla ettei.

Punertavat nilkkasukat