Kohottava kokemus

Meillä oli tänään tilaisuus kuulla kolmen taitavan jousisoittajan esittävän ison osan Bachin Goldberg-muunnelmista hyvin soivassa paikassa. Vanhat ystävämme, yhden soittajan vanhemmat olivat kutsuneet meidät mukaan ja kävi ilmi, että kyseessä oikeastaan olikin hänen syntymäpäiväjuhlansa.

Kuulemamme oli uskomattoman kaunista, kuin kaikuja jostakin paremmasta olevaisuudesta. On lohdullista kuulla jotakin tällaista tämän maailman metelin keskellä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi nykyään monen musiikkina esitetyn desibelitason pitää olla lähes aisteja vaurioittavalla tasolla. Verkkosaaressa ja Suvilahdessa järjestetään ajoittain tapahtumia, joissa tapahtuneet musiikkiesitykset kuuluvat tänne puolentoista, ehkä kahden kilometrin päähän. Stadikalle on noin tuplasti matkaa ja taitaa sieltäkin jotkut konsertit erottua tänne saakka. Ei kantaisi jousitrion soitto kovin pitkälle. Äänen volyymin vaihtelu on Goldberg-variaatioiden esittämisessäkin tärkeää muttei sen maksimaalinen desibelimäärä. Asian ydin on jotakin muuta.

No, minä olenkin tiukkapipo.

Näidenkin esiintyjien on pitänyt harjoitella uskomattoman paljon voidakseen soittaa haastavaa musiikkia noin nautittavasti. On siinä vanhemmat saaneet monet hinkkaukset kuulla ja sinnikkyyttä on vaadittu harjoittelijoilta.

Kuulemamme musiikin kehys on harmonia. Bach on myös punonut polyfonian kudokseen kulkuja, jotka haastavat harmoniaa. Hallitulla rohkeudella kokonaisuus jännittyy. Sama toimii kuvataiteessa. Isossa maalauksessa voi olla pieni väripilkku, joka virittää koko teoksen.

Goldberg-muunnelmissa voi ehkä kuulla puron solinaa vehreässä lehdossa, leppeän tuulen suhinaa paimenmaisemassa tai aavistuksia syksyn koleudesta.