Älysin liian myöhään soittaa osastolle. Kello oli yli neljän iltapäivällä ja lääkärit varmaan lähteneet. He ehkä olisivat harkinneet kokeiden aikaistamista. En tiedä, meneekö asia viikonlopun päivystävän lääkärin tietoon. Ehkä minun pitää soittaa vielä huomenna ja varmistaa, että niin käy.
Lähdin kävelylle Roihuvuoren japanilaiseen puistoon ja kirsikkapuuniitylle. Näin lähtiessäni naapurin rouvan, joka kertoi kirsikkapuiden kärsineen tuulesta.
Parkeerasin auton Roihiksessa ja onnistuin kävelemään kirsikkapuisten alueiden välistä. Kun reitti näytti olevan itseensä tyytymättömien mielenlievitysrata, jatkoin matkaa. Huomasin lenkkiradan suunnittelun olleen fiksua, sillä sopivin välein oli tarjolla levähdyspenkkejä, osa sinkuille ja pariskunnan puolikkaille sekä osa näille molemmille ja lisäksi pariskunnille.
Ihmettelin etten näe Roihiksen sienivesitornia. Radalta poikkesi useita polkuja. Ajattelin että voisin tulla kävelemään niitä toisella kertaa. Reitti sivusi Herttoniemen teollisuusaluetta. Roihuvuori on aikaisemmin ollut osa Herttoniemeä. Onkohan sitä peräti kutsuttu Itä-Herttoniemeksi?
Luulin että rata tekee ympyrän, mutta se vain loppui liittyessään katuun. Lähdin palaamaan samaa reittiä. Loppumatkasta poikkesin toisaalle. Sitten näin vesitornin. Olin paikallistanut sen väärin. Tulin sitten kirsikkapuuniitylle. Siellä oli paljon piknikkaajia. Naapuri oli oikeassa. Tuuli oli selvästi karsinut kukkia.
Auto oli parkissa hyvin lähellä kirsikkapuuniittyä. Ajoin kotiin.
Jossain vaiheessa vaimoni soitti ja kysyi, mitä haluaisin syödä, jos Kultis tulee meille. Pihviä, vastasin nopeasti kuten ehkä arvasittekin. Lisäsin sitten, että vähempikin riittää.
Kun saavuin kotiin, retkeilijät olivat jo palanneet. Saimme päivälliseksi aivan valtavan hyvää ja mureaa entrecôte-pihviä. Kyllä Kultis osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti