Hesari uutisoi lauantaina Hyvä kuolema -hankkeen kyselystä otsikolla Suurin osa haluaisi kuolla kotona.
Saatat arvatakin, että suurin osa haluaisi kuolla kotona, peräti 68 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan toteudu ainakaan vanhojen suhteen, sillä ainakinyli 70-vuotiaista suurin osa kuoli terveyskeskuksessa. Seniorit on viety terveyskeskukseen ja siellä he ovat kuolleet.
Ajatus kuolemisesta terveyskeskuksessa ei tunnu houkuttelevalta. Jos oikein huonosti käy, potilas on laitettu pitkälleen jonkin verhon taakse ja sitten noutaja saatuu. Uskon että kiireiset tapaukset tutkitaan mahdollisimman nopeasti. Entäs jos oireet ovat epämääräisiä eikä niitä osata kuvata riittävän hyvin portinvartijalle?
Terveyskeskus ei houkuttele kuolinpaikkana, mutta se voi olla lääketieteen näkökulmasta paras mahdollinen käsillä olevassa tilanteessa. Jotakin äkkinäistä on sattunut ja potilas viedään lähimpään terveyskeskukseen. Sitten hänelle tehdään kaikki mitä paikalla voidaan. Kehittynyt länsimaa nimeltään Suomi on kehittänyt tämän järjestelmän kansalaisilleen. Olkaamme siitä kiitollisia.
Kotona kuoleminen tuntuu - noh - kodikkaalta. Siellä ei valitettavasti kuitenkaan ole sairaalan varustusta. Sairaalassa kuolemista voidaan helpottaa. Siellä voidaan antaa toimiva ja riittävä kipulääkitys. Siellä voidaan nukuttaakin, jos tilanne sitä vaatii. Potilas voidaan mahdollisesti pelastaa, mikä ei ehkä kotona olisi mahdollista.
Olen vieraillut kerran Terhokodissa. Se on Helsingissä oleva saattohoitokoti. Siellä pidetään huolta asianomaisesta kipulääkityksestä ja läheiset voivat olla siellä pitkiäkin aikoja. Puoliso voi nukkua samassa tilassa potilaan kanssa. Varmaan läheisetkin voivat vuorotella.
Hematologian osasto 7A:lla on myös valmius tarjota saattohoitoa. Puoliso voi yöpyä ja lääkitystä on saatavissa.
Minusta sairaalassa kuoleminen on oikein hyvä vaihtoehto. En haluaisi kuitenkaan olla yksin tai vain jonkun henkilökunnan edustajan seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti