Hesarissa oli juttu, jossa käsiteltiin erään kirjaston johtajan eläköitymistä. Minun tilanteeni rinnastuu eläkkeeseen, paitsi sairauden vuoksi voimat ovat vähentyneet.
Minulla on aika samanlaisia kokemuksia kuin jutun päähenkilöllä. Kun on työelämässä, tulee hoitaneeksi muitakin asioita ripeästi, kun on vire päällä ja aikaakin rajallisesti. Kun on aikaa runsaasti, on helppo siirtää asioita tuonnemmaksi. Kun voi toimia leppeän hitaasti, päivä kuluu helposti ilman erityisiä aikaansaannoksia.
Tunnetusti eläkeläisen päivä on buukattu, kun on yksi asia hoidettavana. Voi se riittää koko viikoksikin.
Kirjaston johtaja evp. oli kehittänyt itselleen tekemistä, joogaa, opiskelua, pojan huushollin auttelua ja vapaaehtoistyötä. Noista aiheutuu kuitenkin aikataulupaineita ja niitähän on vapaalla mukava vältellä. Jonkinlainen tasapaino on varmaan hyvä löytää.
Jos minä saan useita lisävuosia, olisi minukin hyvä löytää jokin punainen lanka, joka pitäisi minut pois sängystä. Aiemmin olin suunnitellut, että maalaamisesta tulisi sellainen. Nyt on näkymä hajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti