Pari tietoisuussessiota

Kun saimme tänään luvan lievään ulkomaanmatkailuun, olemme sitten suunnitelleet. Tukholma on rakkautemme kaupunki, koska olemme siellä tavanneet. Voisimme käydä siellä. Vaimoani haluttaisi käydä myös Sigtunassa. Mikä jottei sinnekin.

Ystävämme mainitsi mindfulnessin päivällä, kun juttelimme keskittymisestä käsillä olevaan päivään. Vietin pienen mindfulness-session, kun maistelin tuoreita vihanneksia pitkästä aikaa. Porkkanat maistuivat, jopa kurkkukin, vaikka on niin mieto. Punaisen paprikan voima. Fenkoli maistui vetiseltä.

Muistin jälkeenpäin, mikä kysymys minulla oli tullut mieleen ja minkä olin samantien unohtanut, jutellessani osaste 7B:n hoitajan kanssa. Soitin uudestaan ja kysyin, pitääkö minun olla kotiarestissa kantasolusiirron jälkeen. Ei tarvitse. Saan käydä kaupassa ja niin edelleen. Olisi joillekin potilaille hankalaakin, kun asuvat yksin.

Pääsin askeleen eteenpäin taiteilussa. Sain selville miten Illustrator-ohjelmassa tehdään ruudukko. Se oli hyvä löyty, koska sellaisen avulla voin varmistaa, että saan löytämäni toimivan sommitelman myös teokseeni.

Ajattelin mennä taas kävelylle Tammisalon väylänvarteen, mutta päädyinkin Kivinokkaan. Suunnittelin käveleväni viisitoista minuuttia ja palata takaisin. Puoli tuntia on minusta sopiva annos kerralliseen liikuntaan.

Lähdettyäni tuli mieleeni, että mindfulness-oppi kehoittaa keskittymään aisteihin. Huomasin että kevät on sellaiseen oikein sopivaa aikaa. Sää oli leuto. Aurinko lämmitti oikeasti. Tuulikin oli leppeä. Linnut sirkuttivat. Enpä niitä juuri tunnista. No, räkätin sentään. Kivinokan paraatipuolella kukatkin rusottivat pikku puutarhoissa. Keväänmerkkejä kuului ja näkyi.

Käveltyäni varttitunnin olin pikkuriikkismökkikylän portilla. Olin tullut sisällä Kivinokassa olevan nurmikentän pohjoisreunaa pitkin. Mietin onko niitty jalkapallokentän kokoinen. Muoto ainakaan ei ole suorakaide. Päätin kävellä vielä Mustan Maijan kioskille saakka. Lähdin sitten takaisin niemen etelärantaa lähempänä kulkevaa reittiä pitkin. Palstatarhassa ei ollut ketään kevättöissä kuten paraatipuolella. Kesäteatterin kohdalla oli normaalikokoisia vihreitä miehiä. Parkkipaikalla oli neljä armeijan ajoneuvoa. Soltut olivat pystyttäneet telttoja kesäteatterin maastoon. Väreiltään miehet ja tamineet upposivat hienosti maastoon. Hyvin valittu paikka. Kaupunkisissejä nuorista miehistä varmaan leivotaan. Sitten jatkoin Kartanon venestamaan, jossa oli rassailijoita puuhissaan. Joku oli laskemassa venettä vesille trailerista.

Matkan varrella mieleeni tuli, että mihin ihmeeseen minulla oikein on kiire. Jos jotkain minulla on nyt niin aikaa. Kumma että hosumisvimma on kovin iskostunut selkärankaan. Kävelyreissu onnistui aika hyvin mindfulnessin kannalta. Kaikkein eniten huomiotani vangitsivat visuaaliset virikkeet. Huomasin, että niin minulle käy usein. Näköön perustuvat virikkeet pitävät ajatukseni tässä hetkessä. Siinä on nuuskimisretkieni punainen lanka. Kannattaa muistaa terästää muitakin aisteja.