Kahdeksaan putkiloon

Kävin aamulla antamassa verinäytteen tai oikeastaan useita, kun kahdeksaan putkiloon valutettiin. Suonet oikuttelivat. Ensimmäisestä reiästä ei päästy kun alkuun. Seuraava suoni vissiin pakeni. Kolmas, joka otettiin toisesta kädestä eli vasemmasta, oli antoisa. Kysyin mitä testejä otetaan. Niitä oli vaikka minkälaisia. Varmaankin varmistetaan, että olen vaikka heti fyysisesti valmis jatkamaan kantasolusiirtoprosessia. Toivottavasti saan huomenna jonkinlaista osviittaa. Verikokeen jälkeen lähdin kuvaamaan lähimaisemia. Retken hedelmiä olettekin jo nähneet.

Mukavaa, kun tänään on ollut ohjelmaa. Hyvä että on muuta ajateltavaa kuin eräs iso asia. Iltapäivällä soitti serkkupoika ja tuli käymään. Pitää olla kiitollinen, kun potilasta halutaan muistaa. Suuri kiitos siis Anse! Hauskaa, kun on tapana on puhua serkkupojista, vaikka vaikka eivät ole aivan vastasyntyneitä.

Huomenna ei taida olla muuta ohjelmaa kuin vaimon kuljettamista ja yksi tärkeä puhelu.

Lienee ikääntymisenkin merkki, kun HUS:sta tulee postia ei hyvin harvoin. Tänään sain kutsun käyttää CPAP-laitettani Iho- ja allergiasairaalan Unikeskuksesta. Toivottavasti tiedän huomisen puhelun jälkeen sen verran, että pystyn sopimaan ajan Unikeskukseen. Ottavat siellä lukemat, kuinka olen nukkunut laitteen kanssa.