Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 17. toukokuuta 2016

Siirteen saamisen aikataulun varmistelua


Näpätty eilisellä kävelyllä
Tänään piti nousta tavanomaista aikaisemmin, minulle oli määrätty luuydinnäyteaika klo 9.45. Olin pannut kännykän herättämään kahdeksalta. Liekö alitajunta ollut asialla, kun heräsin hieman ennen kahdeksaa.

Varmistin puhelimella sairaalasta, että aika on jotakin ennen kymmentä eikä ennen yhdeksää. Olen saanut myös kutsun urologisiin toimenpiteisiin. Olen tietysti hukannut paperin ja varmistin ajankohdat. Ettei vaan olisi jäänyt käymättä. Onneksi ensimmäinen oli merkitty tämän kuun 24. päivälle. Toinen oli kesäkuun puolella. Silloin tapaisin myös lääkärin. Kerroin meneväni osatolle 1. kesäkuuta. Vastapuoli ehdotti, että siirretään lääkärin tapaaminen siirtoprosessin jälkeiseen aikaan. Ottaisin sitten yhteyttä. Näin sovittiin. Hän soitti pian takaisin ja ehdotti, että siirrettäisiin molemmat päivämäärät myöhemmksi, koska jälkimmäisenä päivänä olikin myös testejä. Hän kertoi, että näiden asioiden kiireellisyys on kolmatta luokkaa joten kantasolusiirron saaminen on nyt tärkeintä. Tämä sopi minulle hyvin.

Lähdimme Meikkuun kaikki kolme. Minulle oli määrätty myös verinäyte. Vaimollakin oli sellainen velka lunastamatta ja kun olimme pääaulassa, hän lähti vieraamme kanssa labraan ja minä päiväsairaalaan. Olin paikalla hieman ennen määräaikaa ja pääsin melkein heti sisään. Hoitaja poimi minut käytävästä. Lääkäri ja laboratorionhoitaja olivat odottivat minua toimenpidehuoneessa 9, jossa olen käynyt ennenkin. Lääkärin ja hoitajan olin tavannut ennenkin, mahdollisesti laboratorionhoitajankin.

Lääkäri totesi minun saaneen lihaa luitteni ympärille. Vastasin etten ole joutunut ulkoruokintaa. Kai tämä oli äijämäinen vastaus. Small talkia.

Näyte otettiin takaa lonkasta. Lääkäri sai kahdella imaisulla riittävästi tavaraa ja toimenpide 10-15 minuutissa ohi. Imeminen tuntui tavanomaiselta eli ikävältä.

Varmistin lääkäriltä, että näyte otetaan siirteen vastaanottokelpoisuuteni varmistamiseksi. Näin on näreet. Kysyin häneltä myös kuinka paljon sairaita soluja voi olla, että siirre vielä annetaan. Siihen hän ei osannut vastata.

Menin sitten Tornisairaalan labraan. Vaimoni istui siellä ystävämme kanssa eikä ollut vielä päässyt sisään. Odottelimme ja hommat hoidettiin. Vaimollani olikin myös EKG ja sekin hoidettiin.

Käväisimme Tornin 14. kerroksessa katsomassa maisemia. Vierailimme myös 7A:lla, jossa tapasin tuttua väkeä, henkilökuntaa.

Ajoimme kautta rantain Bulevardille ja jätimme vaimoni sinne. Hänellä on siellä elämäkertaryhmä, jota hän vetää. Toinen on illalla.

Palasin ystävämme kanssa kotiin ja laittoi ystävällisesti meille lohilounaan. Hän myös huolehtii, että lepään.

Haemme illalla vaimoni Bulelta ja menemme Kultiksen luokse päivälliselle. Samalla katsomme jääkiekkoa. No, kuka katsoo kuka ei. Ehkä vieraallemmekin sopii tutustua hieman tähän perisuomalaiseen urheiluhulluuteen.

Mietin olisiko viisasta käydä kävelyllä nyt iltapäivällä. Tunnun jaksavan sitä hyvin. Se olisi hyväksi myös nukkumiselle.

Ei kommentteja: