Nyt on siistiä. Siivousliikkeen tädit pistivät huushollin kuntoon. Niin kuin arvaatte, täällä oli aikamoinen tohina ennen heidän saapumistaan. Kun he olivat tulleet, lähdin vieraamme kanssa kävelylle. Meillä oli piirustusvehkeet mukana, mutta emme käyttäneet niitä. Välillä istuimme. Keskustelimme hyvin vakavista aiheista.
Toissapäiväisessä Hesarissa oli pikku uutinen otsikolla "Ihmisen syöpä elää ikuisesti". Se kertoo kuinka hirmuinen vastus syöpä voi olla.
Eräältä amerikkalaiselta, vuonna 1951 kuolleelta, naiselta kerättiin talteen syöpäsoluja. Ne elävät vieläkin. Niillä ei ole ohjelmoitua solukuolemaa. Onkin aikamoinen paradoksi, että ikuinen elämä tuntuu olevan mahdollinen tappaville soluille.
Naisen solut ovat jakautuneet ja levinneet eri laboratorioihin niin, että niin että jos kaikki samasta lähteestä olevat solut kasattaisiin yhdeksi massaksi, se painaisi 21 tonnia.
Täällä kerrotaan 29 leukemiapotilaasta, joihin sytostaatit ja kantasolusiirto eivät purreet. Heille annettii uutta hoitoa, jossa T-solut ohjelmoitiin torjumaan syöpäsoluja. Normaalisti ne eivät tunnista niitä. Pitkälle päässeessä leukemiassa esiintyy CD19-soluja. CAR-reseptoreilla saatiin T-solut tarttumaan näihin. 27 potilasta saatiin pelastetuksi. Tosin muutamalla tauti uusiutui. Hoito on vasta kokeiluvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti