Teoksen synty ja sen lukeminen

Kuvassa on kuivahtanut kimppu kukkia. Niiden värit vaalea, violetti, okra ja vihreä näyttivät minusta kauniilta.

Olen tehnyt ennenkin neliösommitelmia ja päätin soveltaa tuota värisointua sellaiseen. Käytin monia liitutyyppejäni työhön saadakseni monia sävyjä. Käytin myös akvarelliliituja. Varioin kunkin perusidean värin eri sävyjä.

Tällaisen teoksen tekeminen on kuin shakin pelaamista. Tosin kaikki siirrot ovat omia. Jokainen siirto eli uusi ruutu vaikuttaa siihen, mikä on vielä mahdollista. Teoksen tekeminen vaikeutuu, kun ruudut lisääntyvät.

Tällaisessa työssä on kaksi päähaastetta. On saatava sekä väri- että valöörisommitelma toimimaan. Jos esimerkiksi kasaa yhden värin muunnelmia useita samalle alueelle, tulos ei näytä hyvältä. Se saattaa toimia, mutta muut värit pitä harkita huolellisesti. Keskittymästä tulee luonnostaan teoksen pääaihe ja muiden pitää silloin säestää. Tämän teoksen solisti on violetti väri. Eräälle lukijalle tuli mieleen teos, jossa solistina on trumpetti ja muut instrumentit säestävät. Trumpetin metallinen ääni vertautuukin minusta hyvin violettiin tässä.

Tuo ylhäällä oleva turkoosi ruutu oli aluksi hyvin voimakas. Se ei sopinut kokonaisuuteen joten vaimensin sen. Mietin sopiiko se tällaisenäkään, mutta tuntuu se asettuneen kokonaisuuteen. Alarivissä oleva sininen on hyvin intensiivinen, mutta se toimii paikassaan. Se on painava ja sopii siksi alas.

Teoksessa on hyvä olla jokin jännite, ehkä useampia. Pääjännite on violetin rooli verrattuna muihin. Yksi jännitelähde on se, että osa neliöistä on suhmuraisia, osa siistejä.

Kun etenin ylöspäin, jätin alas tyhjiä ruutuja, jotta voin tehdä sinne sopivia painotuksia, jos on tarpeen. Ne auttavat joka tapauksessa saamaan kokonaisuudesta ehyen.

Turkoosin alla olevassa ruudussa on vaalea väri. Se on liian vaalea, koska se näyttää reiältä. Laitoin siihen aika neutraalin värin. Nyt riville tuli neljä etäisesti sukulaisväriä rinnakkain ja lisäksi harmaa. Sukulaisuus ei haittaa. Ruudut ovat riittävän yksilöllisiä. Vasemman reunan okra on tehty Sennelierillä, joka on hyvin peittävä väri. Sellainen voi näyttää luotaantyöntävältä. Rikoin pintaa erilaisella värillä ja ruutu heräsi eloon.

Toinen ruutu ylhäältä ja oikealta on tasaisen vihreä. Tämä väri toimii tälläisena kokonaisuudessa. Se tuo hieman kontrastia suhmuraisille ja muutoin rosoisemmille ruuduille.

Jokin reunassa tai kulmassa oleva väri voi olla liian intensiivinen omaan paikkaansa. Alla oleva sinivihreä vaikutti sellaiselta. Muutin sen heleän vihreäksi.

Teos lähenee valmistumista. Mietin onko vasemmassa yläkulmassa oleva oranssiin taittuva ruskea liian voimakas, mutta päätin jättää sen.

Tässä tuli paha virhe. Kirkas siniturkoosi muuttaa koko teoksen luonteen. Se huutaa tuolta reunasta. Ei käy. Muutin sen vihreäksi, mutta sain uuden ongelman. Nyt minulla oli kolme liian samanlaista vihreää päällekkäin. Ei tämäkään näytä hyvältä. Minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä siitä ruskean. Jätin ensin entisen värin kurkistelemaan, mutta vaikutelma oli liian erilainen muihin ruutuihin verrattuna.

Tällainen työstä tuli. Olen aika tyytyväinen. Violetti solisti soittaa neljällä rivillä eli ei piiloudu orkesterin muun soinnin joukkoon. Alarivillä se tosin on häivähdyksenä sinisellä.

Ruututeokseni poikkeaa orkesteriteoksesta siinä, että siitä puuttuu aika. Se on kuin yksi sarake ylhäältä alas partituurissa, yksi hetki sävellyksessä. Tietotekniikalla ajan voisi lisätä kuvateokseen, mutta teos pitäisi rakentaa tietokoneruudulla. Se olisi ihan ok, mutta työskentelen itse mieluummin siten, että tunnen käden tuntuman alustalla.

Teoksen jokainen ruutu voisi olla erillinen teos, Ruudut voisi leikata irti toisistaan ja laittaa jokaisen samankokoiseen kehykseen, jossa on samankokoinen passepartout. Nämä voisi ripustaa alkuperäisen teoksen mukaisessa järjestyksessä isolle seinälle.

Teoksesta voi poimia erilaisia alueita ja tutkia niitä. Voi katsoa vaikkapa pelkästään toiseksi ylintä riviä. Se on aika symmetrinen, mutta ei ihan. Sen keskellä on väri, joka jollakin tavoin poikkeaa muista. Voit myös poimia minkä tahansa 2 x 2- tai 3 x 3- kokoisen alueen ja tutkia sitä. Voit kokeilla muitakin suhdelukuja.

Yksi mahdollisuus on poimia tietyn väriset ruudut ja verrata niitä toisiinsa. Katsopa vaikkapa vihreitä ruutuja. Huomaat, että kokonaisuus on kallellaan. Tuntuu, että ne kaatuvat oikealle. Tässäkin on yksi piilevä jännite.

Voit myös siristää silmiäsi ja tutkia teoksen tummuusasteita. Toimiiko niiden sommitelma.

Olen kuvannut joitakin mahdollisuuksia lukea teosta. Näin ei tarvitse toimia. Tulkinta on vapaa. Anna itsellesi lupa mennä teoksen eteen ja kuunnella, mitä se sinulle sanoo. Tämä teos voi tuoda mieleesi mummosi räsymaton. Ehkä siitä syntyy mukavia tuntemuksia. Silloin taulu on toiminut.

Yleensä teoksella on jokin lähtökohta. Kun sitä lähtee työstämään, mielessä on jokin kuvajainen siitä, millainen teoksesta tulee. Matkalla kuitenkin tapahtuu kaikenlaista ja lopputulos voi poiketa paljonkin kuvajaisesta.

Tähän asti päästiin kuivahtaneesta kukkakimpusta.