Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Sukka- ja kuumemittarifarssi

Lämpöni teki eilen kaaren, jota Suomen kansa odottaa maamme talouden kehityksessä. Sukkakuvio oli vielä kummallisemoi ja aivan minun syystäni.

Lämpöni on pysytellyt 35-36 asteen haarukassa. Normaalilämpöni on kuitenkin yleensä ollut yli 36:n, joskus harvoin alle. Nyt mittaus tarjoili lukua, joka oli mielestäni 34,5. Seuraava mittaus heti perään antoi ehkä 33.5 ja sitä seuraava olisiko ollut 33.9. Eräs hoitaja sanoi aiemmin, että ei hätää, jos pysyy yli 35:n. Nyt oltiin muissa lukemissa. Haettiin toinen mittari. Lukema oli jotakin 34:n päälle. Se päätyi luvuksi, jolla pelataan. Sen ei katsottu antavan aihetta selvityksiin. Hoitaja sanoi, että lämpö nousee, kun menee peiton alle. Välillä tunsin itseni viluiseksi, valillä lämpimäksi.

Minulla oli yhä ongelma. Yksi villasukistani on kadoksissa. Etsin sellaisista paikoista, jotka olivat todennäköisiä. Ei löytynyt laatikoista eikä kaapeista. Pyykkikoria olin penkonut, mutta en pohjia myöten. Nostin kolme peittoani ja lakanaa sängystä. Ei pudonnut niiden poimuista. Kääntelin patjaani eri puolilta.

Kysyin tekstarilla vaimoltani, oliko sukka hänellä. Kysyi mihin sitä tarvitsisi. Ehdotin, että siinä olisi minun tuoksuani.

Mietin olisiko sukka voinut tarttua hoitajan johonkin hänen huomaamattaan. En arvellut sen voivan olla kaapin päällä olevan tyynyn alla. Hoitajat eivät tee kepposia. Kysymys on luottamuksesta sairaalan ammattitaitoon. Vaimoni ei harrasta sellaisia. Minä harrasta sellaisia, mutta yritän keksiä tätä elegantimpia.

Juttelin puhelimessa Kaikkien Naantalin haaran lasten kanssa. Turussa asuva poikani soitti ja samalla sain puhua hänen lastensa kanssa. Miniän ääntäkin kuului. Pienempi lapsista taisi ihmetellä mistä ääni kuuluu.

Äiti oli kysellyt isosiskolta pissalla käynnistä. Tämä ei voinut vastata, kun hän oli koira. Pikkuneidillä on koirakuume.

Mittasin sitten kaksi kertaa 37, 5 astetta. Seuraava oli 37,9. Lämmönnousu oli peräti 4 astetta ja ylikin. 38 on raja, joka laukaisee antibioottikuurin ja veriviljelykin otetaan vaikka yöllä. Tämä kuitenkin käsikirjoituksen mukainen mahdollinen suunta. Olkohan sitten jo kolmas mittari käytössä. Olisikohan neljäskin haettu? Mittari lukema oli sitten 38,3. Tilanneta seuratiin ja seuraavat lukemat olivat alle 38:n. Nyt myöhään yöllä ottamani lukema oli 36,1. Taidan selvitä vähällä. Lämpökäyrän alkupään mallinen talouskäyrä olisi nannaa yhteiskunnalle. Minulla onneksi käytä ei noussut lopulta niin ylös, että olisin ehkä ruvennut puhumaan pehmeitä.

Kysyin hoitajalta saanko tuoda pyykkipussin sisään ja perata sen kunnolla. Hän ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena. Hän lupasi tutkia sen itse. Han sanoi suojaavansa itsensä toimitusta varten.

Sitten sukka löytyi. Pidän siniruskeita harmaiden päällä. Olin jostakin syystä laittanut siniruskean harmaan sisään. Varsi kyllä näkyi.

Enollut halunnut laittaa paritonsa sukkaa parillisten seuraksi. Tiedä vaikka toinen aivopuolisko kallistuisi moisesta epäjärjestyksestä.

Nyt minulla olisi kaikki sukat. Olin käynyt varmuuden vuoksi suihkuttamassa kuumalla vedellä jalkojani.

Kaikki ei ollutkaan hyvin. Huomasin toisen harmaan kadonneen. Nostelin taas peittoja. Sitten lopulta toinenkin oli kadonnut. Asia selvisi. Olinkin laittanut ne jo jalkoihini. Siniruskeat vain puuttuivat.


En jaksa enää itseäni tällaisena. Kysyn huomenna lääkäriltä, johtuuko tällainen sytostaateista. Olenko jo näin kemoaivo? Yö on mennyt pihalle. Olen saanut puolitoista unilääkettä, mutta valvon yhä. Kello on yli neljän. Minun on nukuttava puolille päiville. Katkonaista se tulee olemaan, kun on ruokailua, lääkärikierto, mittauksia ja mitä kaikkea.

Ainakin olen päässyt vähillä oireilla toistaiseksi. Jos tämä oli rankin päivä, tämä tulee olemaan kuin leikkiä. Tosin matalasoluvaiheessa varmaan väsyttää. Muutoin voin ehkä vielä jatkaa taiteilijaresidenssielämää. Eikös tämä kuulosta aika boheemiltakin.

Voinkohan enää luottaa talon kuumemittareihin.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpas sukkapulmaa residenssissä. Siellä ei pitäisi kovin montaa piiloa olla. Olet kyllä kieltämättä melko hajamielisessä tilassa, mutta sytostaatti saa helposti pään huuruun. Jatka siis samaan malliin, et ole kuitenkaan suurena vaarana ympäristölle ;) Tsemppiä tuleviin päiviin! T tuntematon tarinasi seuraaja.

Heikki Honkala kirjoitti...

Hyvä pointti tuo. Kun töppäilee sellissä, ei erityisemmin vahingoita muita. Hoitaja parka penkoi pyykkipussi turhaan, ehkäpä vielä suojavarusteissa. Niin ja en taida tosiaan olla kovin hyvässä kognitiivisessakaan iskussa näiden hoitojen alla. Kiitos sinulle kannustuksesta ja muutoinkin viestistäsi.