Rahaa palaa

Minun kahden syöpäni hoidot ovat varmasti maksaneet valtavan summan yhteiskunnalle. Minuun on sijoitettu suuria summia, vaikka olen kohta eläkkeen kynnyksellä enkä ole sitten enää kovin hyödyllinen kansalainen yhteiskunnalle.

Kun eläkejärjestelmiä on joskus alettu suunnitella, eläkeikä on määrittynyt siten, että siinä vaiheessa työmies ei enää kykene työhön. Nykyään eläkevaihe on monelle pitkä ja vireä ehtoobonus.

En nyt tartu ikääntyneiden oikeuteen saada terveydenhuoltopalveluja. Käsittelen kustannuksia.

Poliitikot ovat joskus pyöritelleet sellaista ideaa, että potilaiden julkiselta terveydenhuollolta saamissa laskuissa pitäisi näkyä hoitojen todelliset kustannukset. Potilaan maksettava osuus on usein murto-osa oikeista kustannuksista. Tällaisen idean kaavailijat ovat varmaan terveitä ihmisiä.

Ehkä idean taustalla on ajatus myyttisestä mummosta, joka hyppää terveyskeskuksessa pienestäkin epäilystä, ehkä samalla hakee seuraa ja huomiota itselleen. Tuskin tällaisia joka pensaassa kasvaa. Veikkaan aika turhaksi huoleksi. Jos sitäpaitsi runsas palveluiden käyttö saattaa perustua neuroosiin ja voiko siitä olla kenellekään vihainen.

Kun on kyse vaativista ja laajoista hoidoista, kustannukset voivat olla hirmuiset. Ehkä ajatus niiden näyttämisestä kulkee siten, että haluttaisiin ihmisten ymmärtävän, mitä ovat saaneet. Jos kyse on säästämishalusta, ollaan mielestäni heikoilla jäillä. Vaativia hoitoja ei anneta aiheetta. Taustalla on aina lääkärin päätös asiasta. Jos potilas kokee syyllisyyttä aiheuttamistaan kuluista ja alkaa viivytellä käyntejään lääkärissä, vaivat saattavat pahentua ja niiden hoidot olla kalliimpia. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta. Syyllistyvä ihminen altistuu muita enemmän sairauksien ehkä kohtalokkaillekin seurauksille.

On muistettava, että kysymys on sairausvakuutusjärjestelmästä. Idea on sama kuin vaikkapa palovakuutuksessa. Kun kaikki kantavat kortensa kekoon ja maksavat hieman, saada suuri potti rahaa, jolla voidaan auttaa tulipalon kärsineet ihmiset uudelleen jaloilleen. Terveydenhuollon rahoitus  kerätään verotuksen kautta. Kaikki saavat turvaa. Sitä, joka sairastuu kamalaan tautiin, hoidetaan. Oikeat kustannukset ovat usein niin suuret, ettei yksilö voisi mitenkään selvitä niistä. Sen, jolle palovahinko tai vakava sairaus sattui, ei tarvitse kokea minkäänlaista syyllisyyttä asiasta.

On tietenkin olemassa elämäntavoista johtuvia sairauksia, mutta ei nyt puututa siihen näkökulmaan.

Joskus minulle saatetaan todeta, että saatpahan nyt maksamiasi veroja takaisin. Minusta tuo logiikka ei ole kestävä. Kun henkilö on maksanut veroja, hän on jo saanut turvan, vaikka mitään vakavaa ei olisi sattunutkaan. Ajatus siitä, että maksetut verot pitäisi saada viimeistä penniä myöten takaisin, ei ole vakuutuksen periaatteiden mukainen.

Edellä esitetty ei kuitenkaan tarkoita sitä, että terveydenhuollossa saisi tuhlata varoja. On syytä hakea jatkuvasti käytäntöjä, joilla hyvät terveyspalvelut saadaan aikaan kohtuullisin kustannuksin. Silloin varat saadaan paremmin riittämään. Tuhlaaminen on epäeettistä.

Toki minulla on paljon syytä kiitollisuuteen. On suuri siunaus olla tällaisen isänmaan poika, maan joka on järjestänyt näin korkeatasoiset erikoissairaanhoitopalvelut kansalaisilleen.