Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Parempaan suuntaan


Vanhin pojista tuli eilen ja katsoimme jalkapalloa. Olin iltapuolella pirteämpi. Olen saanut kasakaupalla lääkkeitä, enkä ole tarvinnut unilääkettä. Nukahdan luontaisesti tavanomaista aikaisemmin. Otin illalla varmuuden vuoksi vahvan särkylääkkeen. Opiaattia kai. Ehkä siitä johtui, että yöllä herätessäni tunsin tunsin jonkun toisen henkilön katsivan kelloa. Ehkä se meni pikemmin niin, että viisarit katsoivat minua outona henkilönä.

Nukuin aika hyvin, mutta monta kertaa. Aamulla olin tarkkana. En tuntenut päänsärkyä. Söin aivan vähän puuroa.

Sairaanhoitaja kehoitti minua lepäämään tämän päivän. Lääkärikin kuulosti olevan samoilla linjoilla. Olen siis maannut sängyssä. Lounaalla söin aivan vähän. Siiten tunsin pikkuisen päänsärkyä ja otin kylmäkallen otsalleni. Se auttoi. Olen nyt huilaillut illansuuhun saakka.

Olen saanut punasoluja, jotka sattavat auttaa päänsärkyäni. Tunnen itseni raihnaiseksi, mikä johtunee matalista arvoista.  Vaimoni on täällä veiraanani.

Varmaan tämä nyt tästä parempaan suuntaan.


Ei kommentteja: