Voimat ovat vähissä, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Olen kävellyt pari kertaa viitisen minuuttia ja yrittänyt välillä istua makaamisen sijaan.
On ollut autuaallinen tunne vain maata selällään ja pitää kylmäkallea otsalla. Kaipa tuota lepoa tarvitsee. Olen nukkunut moneen kertaan, mutta silti väsyttää.
Olen tosin maalannut teostani vähän matkaa eteenpäin. Kiva, että edes vähän.
Vieraskin kävi, kiva.
Särkyjä ei nyt tunnu, paitsi päässä hieman.
Taidan ottaa iltanapit ja ruveta nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti