Ei-riippumaton riippumatossa

Lämpimät kiitokset kaikille kommentoijille ja kannustajille täällä ja Facebookissa. Olen vähän pudonnut junasta, mutta sinnittelen. Varmaan se väsyneelle sallitaan. Tänään vietimme kaunista kevätpäivää landella. Mukava tavata läheisiä.

Sain alleni riippumaton, mutta en voi väittää olleeni riippumaton. Heh heh.

Isäni sai tänään komeat 88 vuotta täyteen. Onnittelin häntä puhelimessa ja juttelimme. Minulla on kesken Johannes Virolaisen kirjaa, jossa hän kertoo karjalaisten evakkojärjestelyistä. Juttelin isäni kanssa noista ajoista. Virolainen kertoo karjalaisten olleen hyvin innokkaita palaamaan kotikonnuilleen jatkosodan alettua. Se on ymmärrettävää, kun ajattelee evakkojen joutuneen asumaan "muiden nurkissa".

Paluuseen tarvittiin sotilashallinnon lupa. Isovanhempani tuntuvat olleen aktiivisia asiassa, koska isäni muisteli, että he muuttivat jo varhaissyksyllä 1941 takaisin kotiin. Isäni vanhempi veli oli mennyt etukäteen siivoamaan paikkoja.  Hirsinen kotitalo oli säilynyt aika hyvin. Läheltä oli poltettu taloja. Hauska yksityiskohta asiassa oli se, että kodin sisäseinät oli heidän poissa ollessaan tapiseerattu saksankielisillä sanomalehdillä. Isäni arveli sen johtuvan siitä, että venäläiset ja saksalaiset olivat hyvissä väleissä talvisodan aikaan. Isäni ei muistanut annettiinko "tapettien" olla siihen saakka, kun heidän piti taas lähteä evakkomatkalle.

Yritin varoa vilustumista. Pikkunuppuset pärjäsivät lyhythihaisissa paidoissa ulkona. Otin pari peitettä turvakseni riippumattoon. Vaimoni kehotti laittamaan ruskean peitteen alleni, mutta olin tottelematon. Pian huomasin hänen olevan oikeassa, koska selkäpuoleni tuntui viileältä. Asia korjattiin. Söimme lounaan ulkosalla päivällisaikaan eli kuuden tienoissa iltapuolella. Lounaan aikaan olimme syöneet aamiaista. Olisi taas rukkaamista aikatauluissa. Harmi että aamulla tekee niin mieli nukkua. Vaikka olin varovainen, kurkku tuntuu hieman ärtyneeltä. Toivottavasti se menee ohi. Maaseutumatka piristi.