Mihin maallinen majani päätyy?

Soitin eilen Herttoniemen seurakuntaan hautaamisasioissa. Vaimoni oli sanonut minulle, että asiaa pitää kysyä Keskusrekisteristä. Soitin sitten sinne.

Olimme ajatelleet, että vaimoni Hietaniemen hautausmaahan lasketun isotädin hauta voisi olla käytettävissä. Kuulin että näin ei ole. Syynä on se, että haudassa on kolmen muunkin ihmisen maallinen maja ja nämä eivät ole sukulaisia.

Sain varsin hyvän kuvan siitä, mihin Helsingissä voi tulla haudatuksi. Mahdollisia paikkoja on Hietaniemen, Honkanummen, Malmin ja Östersundomin hautausmaat sekä Maunulan uurnalehto. Honkanummi on Vantaalla ja Östersundom siinä osassa Sipoota, jonka Helsinki aikoinaan kaappasi.

Hietaniemeen pääsee vain tuhkaa, joka voidaan joko sirotella tai laskea maahan. Siroteltaessa omaiset eivät saa olla paikalla, jotta maahan ei tehtäisi mitään merkintöjä. Maahan laskettaessa he voivat olla paikalla ja tulevat siten tietoisiksi, mihin kohtaan tuhka päätyi. Ymmärsin että tuhka voidaan joko laskea uurnassa tai kaataa sellaisenaan. Asia muistaakseni voidaan hoitaa siten, että puolison tuhka voi päätyä lähelle.

Honkanummelle en välittäisi päätyä ja Östersundom kuulostaa kaukaiselta. Neuvoja kannusti kovasti tutustumaan Maunulan uurnalehtoon. Malmin hautausmaaksi pääsisi muuttumaan myös arkussa. Perhehautakin on siellä mahdollinen. En ole varma, olisiko myös arkuille tarkoitettu.

Mielessäni pyörii sellainen ajatus, että jos lähden ennen puolisoani, hautapaikalla on merkitystä vain lähiomaisille. Minä en voi kuolleena tietää, missä jäännökseni ovat. Silläkin on merkitystä, miten leski pääsee käymään haudalla. Minä en voi tulla myöskään tietämään, miten haudallani vieraillaan. Haudalla käyminen on vain vierailijan tai vierailijoiden kokemus. Minusta tuntuu siltä, että lähiomaista on mukavampi muistella juuri sillä paikalla, johon hänet on laskettu. Ruumiille on aivan samantekevää, laitetaanko nimi vain laattana yhteismuistomerkkiin vai veistetäänkö se kiveen.

Kivikään ei ole ikuinen muisto, koska haudan hoitoajan päättyessä, se paikka kierrätetään. Kuinkahan lienee metallisen nimilaatan laita.

Nyt vielä elossa ollessani minulle tuntuu merkitykselliseltä, että voisimme päätyä rakkaan puolisoni kanssa yhteiseen hautaan.

Kun kukaan vainajan elävänä nähnyt ei ole enää hengissä, hauta kiinnostaa vain ukututkimuksen harrastajia, jos heitäkään. Oletko käynyt koskaan isovanhempiesi vanhempien haudoilla? Minä olen isäni isän isän ja sielläkin vain kerran.

Tämä on vain spekulaatiota, koska ruumista ei vielä ole, eikä kummankaan lähtöpäivä ole tiedossa. Kukaties muutamme jollekin toiselle paikkakunnalle, jonka kirkkomaalle ehkä päädymme.

Tällä hetkellä en tunne itseäni kovin kuolleeksi.