Otettava lusikka kauniiseen käteen

Lähdemme tänään käymään Isnäsissä, joka on entisessä Pernajassa ja nykyisessä Loviisassa. Matka on pitkänpuoleinen voinnilleni, mutta perillä voin levätä. Huomaan ikävöiväni rakkaita pikkuneitejä, lapsenlapsiamme. Kiva nähdä heitä.

Huomaan ajatusteni virittäytyvän siihen, että matkani ei ehkä ole enää pitkä. Voi olla, että alitajunta työskentelee ja jotakin nousee pintaankin. En aio kuitenkaan hellittää. Järkeni sanoo, että tällaiseen väsymykseen täytyy olla jokin syy. Minä olen jo toipunut edellisestä sytostaattikierroksesta, joten tämä väsymys tulee tavallaan tyhjästä, mitä se ei tietenkään tee. Jokin muu kuin sytostaatit aiheuttaa sen.

Voihan tämä tietenkin olla jonkinlainen sytostaattien kasaantumisilmiö. En tiedä, onko sellaisia olemassa. Tämä on monimutkainen ja juonikas sairaus. Mistäpä sen tietää, miten se reagoi hoitoihin tai hoidot siihen. Sairaat solut oppivat mukautumaan ja keksivät uusia tapoja levitä.

Voi olla, että syöpä on aktivoitunut, mutta asia voidaan hoitaa sytostaateilla ja voin saada siirteen. Kukaties asiat muuttuvat vielä parhain päin. Kirjoitan tähän sloganini "Hyvinkin voi käydä", mutta sordiino on päällä. Sitäpaitsi sloganini voi ymmärtää hyvin laajastikin.

Mielestäni yksi tärkeimmistä arvoista on toivo. Sitä ei pidä unohtaa.