Yritän löytää tasapainon vilkkaiden ja rauhallisien ruutujen välille. Pastelleja ei oikein voi sekoittaa niin, että niistä syntyisi tasainen väri. Se on haaste. Sennelierit ovat erittäin peittäviä ja niillä saa aikaan läpitunkemattoman pinnan. Sellaista pitää vähän rikkoa ettei näytä liian monoliittiselta. Näin tein tuolle okralle ruudulle vasemmalla.
Saatan vaihtaa tuon ylhäällä olevan turkoosin ruudun jolleise se taivu kokonaisuuteen. Sen alla oleva ruutu on saanut valkoisen peitteen. Minun on ehkä vähän taitettava sitä, jos se näyttää liiaksi reiältä tai saa työn vaikuttamaan keskeneräiseltä. Se voi myös näyttää yksinäiseltä jollen tee sille jonnekin keskustelukumppania.
Olen rauhoittanut toisella rivillä keskellä olevan sinisävyisen ruudun. Nyt toimii paremmin kokonaisuudessa.
Alaoikealla olevat "tuhruiset" ruudut ovat kuin kärsimystä. Yritän saada kokonaisuuteen myös lohtua vastapainoksi. Lisäsin vasemmalle ylös vaalean okran ja harmaan ruudun. Ne tuovat teokseen levollisuutta.
Minusta kokonaisuus kilahtaa nyt paremmin. Violetti on teoksen solisti. Muut värit säestävät. Ne eivät saa liiaksi kilpailla solistin kanssa.
3 kommenttia:
Tosi kaunista. Näen tuossa Alice Balsomin trumpettimusiikkia. Laitan kohta linkin. Taiteen tekemisen iloa��
https://m.youtube.com/watch?v=Z0uknBJc8NI
Voi kiitos innostamisesta ja linkistä! Vertailusi on mainio. Trumpetin metallinen ääni soi kuin violetti. Pehmeämpiääniset instrumentit säestävät kuin muut värit maalauksessani.
Lähetä kommentti