Aamupostaus

Pariisissa on tapahtunut kauheita. Voi voi. Terroriteot näyttävät sijoittuneen keskustan ja Pere-Lachaisen hautausmaan väliselle alueelle. Tuon hautausmaan lähelle olimme majoittuneet eräällä lomamatkallamme ja ajelin kaupunkipyörällä noissa maisemissa.

Yöhoitaja kertoi tapahtumista minulle aamulla. Hän on muslimikodista, äärettömän hieno ihminen, jonka kanssa on mukava keskustella syvistäkin asioista. Hän sanoi, että häntä pelottaa mennä kadulle, koska hän ei näytä suomalaiselta. Sanoi sen olevan kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä tapahtui uhreille Pariisissa.

Kumpa nyt muistaisimme, että me ihmiset olemme aivan samanlaisia, tulemme me sitten mistä vain. Sain pitää viimeisimmät tuntini tiistaina maahanmuuttajaryhmälle, josta pidän kovasti. Aikuisia ihmisiä, aivan samanlaisia kuin me.


Saamani sytostaatit tuntuvat olevan tanakkaa tavaraa. Ruokahalu heikkenee. Aamiainen ei maistunut, mutta sain syödyksi aika hyvin. Tunnen itseni hieman väsyneeksi ja aavistuksen huonovointiseksi. Kuuluvat asiaan.


Lapset ovat päättäneet tervehdyttää minut hedelmillä. Olivat päättäneet hankkia sekoittimen smoothieiden tekemistä varten. Yhdestä huushollista löytyi joutava laite ja yksi pojistamme toi sen eilen tänne. Teki ensimmäisen maistuvan annoksen.

Infektioalttiuden vuoksi minulla on monenlaisia rajoituksia. Iltahoitaja varmisti, että saako sekoitin olla käytössä. Saa olla. Minä en saa kuoria hedelmiä, paitsi jos käytän kumihansikkaita. Sellaisia hedelmiä, joita ei voi kuoria, ei saa käyttää.