Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 16. marraskuuta 2015

Täällä hematologian osastolla on upea henki


Uusi työviikko alkaa. Täällä sairaalassa aamu on alkanut tavanomaisilla rutiineilla. Kuuden aikaan tuotiin ensimmäinen lääke otettavaksi. Paino, lämpö, verenpaine ja veren happipitoisuus on mitattu. Viimeinen noista saadaan pihtimäisellä laitteella sormenpäästä.

Peruslääkkeitä on tuotu otettavaksi. Pegorion-pussi odottelee sekoittamista veteen. Se edistää vatsan toimintaa. Tässä vaiheessa ilmenee pientä ummetusta. myöhemmin kuulemma ripulia, kun sytostaatit tuhoavat vatsan soluja.

Aamiaisenkin olen saanut.

Lääkärikierros käynnistyy aamulla. Vierailevat luonani ehkä kymmenen tienoissa. Saanen taas lisää tietoja.

Hoitajat täällä ovat aivan ihania ja osaavia. Osa kantasuomalaisia, osa ulkomaalaistaustaisia, mutta kaikki ovat hyviä. Pelkkä heidän suhtautumistapansa varmaan edistää paranemista. Tuntuu, että he välillä oikein yrittävät keksiä, miten voisivat vielä auttaa. Olin eilen iltakävelyllä käytävässä. Yöhoitajani arveli, että housuni ovat löysällä ja niin ne olivatkin. Minä en ollut laiskuuttani viitsinyt ruveta säätämään taisin kannatella housujani, mutta hoitaja korjasi asian ihan tuosta vaan.

Jos arvioin asiakaspalvelun opettajana hoitajien toimintaa, kaksi tärkeää hyvän asiakaspalvelun ehtoa täyttyy erinomaisesti. Hoitaja osaavat ammattinsa kovan ytimen joten tekninen laatu on korkeaa tasoa. Sen lisäksi toiminnallisen laadun tasokin on korkea, koska he ovat ystävällisiä, joustavia, keskustelevia ja kaikkea sellaista.

Lääkäritkin ovat kivoja ja päteviä, mutta heitä tapaan harvemmin.

Minusta vaikuttaa, että täällä vallitsee todella hieno hyvin tekemisen henki.




Ei kommentteja: