Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Olen hengissä

Olen palanut. Kirjoittinen on hankaa. Yritän saada jotakin kokoon. Raskaan sytostaatin rumputuli on jyskyttänyt terveitä jä vääriä soluja. Loimahtelevat kuumepiikit heittelevät vointia

Päivät sekoavat toisiinsa ja.memettävät merkityksensä.Ulkopuolinen ei kiinosta. Kaikki minulle nyt merkityksellinen on täällä lähettyvillä. 

Tämän verran jaksoin.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Heikki! Muista leijonia!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Nyt ei varmaan jaksakaan kirjoitella eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on nyt levätä, kun voimat ovat pyyhkiytyneet pois. Matalasoluvaiheen jälkeen voimat alkavat pikkuhiljaa kohoamaan. Varmaan olosi on kuin tiejyrän alle jääneellä, mutta älä henkisesti luovuta, vaikka nyt kroppa on heikkoa heikompi. Luota siihen, että parempia päiviä on tulossa. Olet siellä huippuhyvän hoitohenkilökunnan hoteissa.
V.2009 kävin itse saman prässin läpi seitsemän kuukauden ajan jo 68 vuotta täyttäneenä. "Hyvinkin voi käydä" on mottosi. Niin oli muuten minunkin mottoni, ja hyvin minulle on käynyt. Nyt 75-vuotiaana käyskentelen tervehtyneenä, kontrollitkin lopetettu.

Muista siellä sängyn pohjalla, että "rillivarkaat" ja muu pikkuväki ja perheenne isommatkin ihmiset tarvitsevat sinua ja sinä heitä.
Siksi sinun täytyy roikkua "kynsin ja hampain" elämän syrjässä. Voimia sinulle ja vaimollesi näihin hankaliin päiviin!
toivottelee Raili Espoosta

saarah kirjoitti...

Kiitos, Raili Espoosta. Lohduttavaa, toivoa antavaa tekstiäsi on ilo lukea.

Lea Paukkeri kirjoitti...

Taivaan Isän siunaamaa toipumista ja jakamista myös Saarelle :)

Lea Paukkeri kirjoitti...

Taivaan Isän siunaamaa toipumista samoin kuin jaksamista vaikean tilanteen yli. Saarelle myös jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia, kärsivällisyyttä sinulla onkin, jota varmaan tarvitset.

Peiposen mummu.

Anonyymi kirjoitti...

Parane rauhassa. Ei tarvitse viimeisillä voimanrippeillä tänne kirjoittaa. Kerro sitten myöhemmin, kunhan olet saanut voimia takaisin, miten kaikki meni. Onneksi vaimosi pitää meitä lukijoitasi ajantasalla. Kiitos hänelle siitä!
Voimia sinulle ennenkaikkea ja kaikille läheisillesi. Heillä on varmasti rankkaa nyt.

Raija kirjoitti...

Anna aikaa paranemiselle: lepää ! Kyllä kaikki jaksavat odottaa blogisi jatkumista. Lippu korkealle ! Me kaikki muistamme sinua.

Anonyymi kirjoitti...

Heikki ystävämme rakas. Miten paljon olet ajatuksissa näinä marraskuun päivinä...voimia ja lämpöä ja valonsäteitä Sinulle sinne luoksesi lähetämme.. Valoisa ja niin myönteinen , elämälle avoin olemuksesi on läsnä puhuttelevan blogisi kautta. Kerää nyt leväten voimia. Me muistamme Sinua ja rakkaitasi, lämmöllä, Rukouksinkin...rt A-R & P.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa kuin ar+p. Oulusakin sinua muistettiin.Ja nyt Oulun junasa. v-lc

Olennaista kirjoitti...

Heikki ystävämme. Suokoon Taivaallinen isämme sinulle voimia. Jaksoit kirjoittaa, mutta on hyvä, tiedän itse, olla oma aika rauhassa läheisten kanssa. On hyvä, että Suomessa juuri tähän sairauteen on parasta mahdollista. Muistamme sinua Johnin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja paranemista!