Sain tuon otsikon eräältä kommentoijalta. Siihen kiteytyy paljon viisautta. Saan elää vielä tänään, tavata ihmisiä, viestitellä läheisten, ystävien ja muiden lähellä tai kaukana rinnallakulkevien kanssa ja kemoaivotkin toimivat vielä kohtuullisesti.
Luulen, edessäni on kolme vaihtoehtoista skenaariota. Jos sytostaattihoidot alkavat toimia ja hoitovaste on jatkuvasti hyvä, saatan parantua kokonaan. Niinkin voi käydä, että sairaus ei uusiudu, ja minulla on edessäni useita hyviä vuosia.
Voi myös käydä niin, että paranen, mutta sairaus uusiutuu yhden tai useamman kerran ja siirtää minut rajan taakse ennen kuin viisi vuotta on kulunut.
Jos sytostaatit eivät ala purra soluihini eikä tuunatutkaan hoitoversiot toimi paremmin, tämä tarina päättyy ymmärtääkseni jo muutaman viikon päästä.
Elämää voi siten olla jäljellä joko vähän, jonkin verran tai pitkään. Jos selviän tästä ja mahdollisista tulevista syövistä, voin elää vielä pitkään. Vanhempani ovat jo aika kunnioitettavassa iässä.
Jos elän muutaman vuoden, saan nähdä vielä lastenlasteni kasvavan, viettää aikaa heidän ja muiden rakkaiden kanssa. Tämä keikka kestänee ensi kevääseen, jos kaikki menee hyvin. Sitten ehdin olla vielä vuoden töissä ennen eläköitymistä kokonaan.
Jos hoidot eivät toimi, minulla on siinäkin tapauksessa jonkin aikaa elämää jäljellä. Osan ajasta olen luultavasti aika kanttuvei, mutta hyviäkin päiviä lienee vielä jäljellä. Olen kovin utelias ja jopa sekin kiinnostaa, millaista siellä rajan takana on. Järki sanoo, että töpseli otetaan seinästä ja sitten kaikki vain loppuu. Sieluni ja sydämeni kaipaavat Jumalan luo. Jos hän on päättänyt minun elävän päälle kuusikymppiseksi, minä lähden mielelläni jo häntä tapaamaan. Jos siinä on jokin odotusaika välissä, sielläkin on varmaan onnellista olla.
Kuolema on rankka asia läheisille ja ystäville. Heidän osanaan on tottua eron ikävään ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Muu maailma ei yhtä miestä kaipaa. Kuoleva on etuoikeutettu, koska hän kaipaa vain ennen kuolemaansa.
Rakkaitteni vuoksi minä tietysti ponnistelen parantuakseni.
13 kommenttia:
Tunnettu viihdetaitelija Juice Leskinen lauloi aikanaan "Ei elämästä selviä hengissä". Olen aina pitänyt tuota fraasia kummallisena. Jokaisena päivänä jonka elää, selviää hengissä. Ihan jokaisena. Kun taas kuolemasta ei selviä hengissä. Ei millään. Se ei ole mahdollista. Jokainen päivä on elämisen arvoinen.
Menneet ja tulevat - tai visiot niistä - kulkevat varmasti nauhana mielessä. Toivottavasti saat läheistesi läsnäolosta, rakkaudesta ja huolenpidosta paljon voimaa kohdata kaiken sen, mikä on nyt kohdattava!
Taisi sama viisunikkari laulaa, että "elämä on kuolemista". Jokaisena päivänä elämästä kuolee yksi päivä pois. Ei selviä hengissä, koska lopussa on kuolema. Jos syntymä on osa elämää, niin on kuolemakin. Kiitos tuumausviestistäsi!
Saan mainittujen lisäksi voimaa myös teistä, jotka kommentoitte, myötäelätte ja luette tekstejäni. Sydämelliset kiitokset sinulle Katrina ja kaikille muille!
Siunausta. Olet rukouksissa.
Todella ikäviä uutisia sait. Yllättävän rauhallisena pystyt pohtimaan tilannettasi. Toivottavasti hoidot tehoavat hyvin ja ensimmäinen vaihtoehto toteutuu!
Paljon voimia hoitoihin! Olet hyvissä käsissä. Keskity nyt vain lepäämään ja tekemään sellaisia mieluisia asioita, jotka ovat mahdollisia. Syö sitä, mikä parhaiten maistuu. Älä huolehdi muista asioista, vointisi on nyt tärkein. Hyvä, että läheisilläsikin on turvaverkkoa, ettet joudu liikaa huolehtimaan heidän jaksamisestaan. Omassakin jaksamisessa on varmasti tällä hetkellä tarpeeksi.
Onneksi sinulla oli valpas työterveyslääkäri, joka ei jäänyt ihmettelemään, vaan toimi. (En tiedä, olisiko voinut toimia jo aiemminkin.) Väsymys pitää aina tutkia, varsinkin jos on jo aiemmin sairastanut syöpää. Liian helposti väsymyksen ajatellaan olevan "vain" masennuksesta, stressistä tms. johtuvaa. Pitäisi aina varmistaa, ettei ole muusta kyse.
Joku toinen "viisunikkari" on sanoittanut, että "päivä vain ja hetki kerrallansa" - se meidän kaikkien pitäisi muistaa.
Sanat tuntuvat olevan aika vähissä, mutta sinä ja sinun kaikkein lähimmät ihmiset (erityisesti Saara) olette mielessä ja rukouksissa. Toivon, että teidän ja meidän ei tarvitsisi liikaa kärsiä kivusta (sinun fyysisistä ja meidän muiden pääasiassa henkisistä) tai epätietoisuudesta.
En tiedä, tapaammeko enää, mutta haluan sen sanoa, että oli ilo tavata ja tutustua! Pitäisimme sinua mieluusti täällä pitempäänkin, mutta Luoja tietää päiviemme määrän ja antaa niitä yhden kerrallaan.
Lämpimät kiitokset Toni!
On mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään - mitä nyt hoitoihin suostua, kun käsketään, tai voi tehdä mitä huvittaa. Voi syödä mitä huvittaa. Voi nysväillä sitä sun tätä ja jutella mukavia hoitajien kanssa. Kiitos kovasti lämpimästä viestistäsi!
Mukava kuulla sinusta Riina. Kiitos lämpimistä ajatuksistasi. Voithan vaikka pyörähtää hänen kanssaan täällä Kolmiosairaalassa. "Tiedot äkillisestä kuolemastani ovat liioiteltuja." Mukavaa loppusyksyä!
Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan sen kaksoispiste. Sitä se on lopulta läheisillekin sitten kun kaikista korventavin ikävä ja suru on eletty. Kiitos, että kirjoitat. Saat minut pohtimaan kuolemaa ja pelkäämään sitä vähemmän. Saat minut pohtimaan myös omaa elämääni ja sitä puolta minussa, joka on aina toivonut enemmän kuolemista kuin elämistä. Minä en koe elämääni tai itseäni kenellekään merkitykselliseksi, kuten sinä, mutta kirjoituksesi ohjaa minua ajattelemaan (ja toivomaan), että saatan olla väärässä. Kirjoitustesi kautta niin elämä kuin kuolemakin tuntuvat turvallisilta. Se jos mikä tuntuu lahjalta, sillä sitä kautta löytyy tie nauttia, kiittää ja iloita mitä pienimmistä asioista. T. Heljä
Olen kovin onnellinen tuosta tekstistäsi Heljä, koska olen onnistunut kirjoittamaan sinulle merkityksellisiä ajatuksia. Minäkin tunnen joskus kuoleman kaipuuta. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat, että Thanatos silloin kutsuu. Heljä, sinä olet jo näillä teksteillä tehnyt itsesi minulle merkitykselliseksi. Lämpimät kiitokset sinulle niistä!
Lähetä kommentti