Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Vielä tylympi diagnoosi


Suunnitelma meni siten, että hematologi tulee puoli neljältä, kertoo alustavat tulokset, sitten pääsen kotiin ja palaan puolilta päivin huomenna takaisin. Ilmoitin jo pomolleni, että voin tulla pitämään kymmeneltä alkavaa tuntia varsin pitkälle. Loppuajaksi hommia opiskelijoille. Tänä iltana kuvittelin meneväni sarjakuvakurssille.

Toisin kävi. Hematologi tutki ja tutki. Vihdoin hän saapui ja kertoi perusteellisesti tilanteen. Diagnoosi on akuutti myelooinen leukemia. Tämä on ärhäkkää sorttia, joka tappaa muutamassa viikossa, jos sitä ei hoideta. Tämä leukemia uusiutuu helposti ja sen vuoksi tehdään sytostaattihoidon lisäksi kantasolusiirto, jos tapaus näyttäisi tarvitsevan.

Herkän uusiutumisalttiuden vuoksi viiden vuoden päästä elossa on 40-50 prosentin haarukassa oleva määrä potilaita.

Tämän leukemian on saattanut aiheuttaa lymfoomahoitojen sytostaatti etoposidi. Siksi monosyyttiarvo oli niin korkea verikokeessa.

Minä jäin tänne. Olen saanut jo kanyylin ja saan vettä munuaisen suojelemiseksi. Samaan tarkoitukseen sain kihtipillerin. Kihdikivut aiheutuvat siitä, että virtsaa kerääntyy rakeina varpaan tyviniveleen. Sytostaattihoito voi voi synnyttää rakeita munuaiseen.

Huomenna käyn hammaskuvauksessa ja sydämen kaikumittauksessa. Sen jälkeen alan saada sytarabiini-nimistä sytostaattia, jota annetaan jatkuvalla syötöllä noin viikon verran. Vain puolen tunnin katkoja pidetään päivittäin, jotta pääsen suihkuun.

Tämä ensimmäinen sairaalakeikka voi kestää jopa neljä viikkoa, koska näissä hoidoissa erityisesti altistutaan pöpöille. Sairaslomalla olen kai toukokuuhun saakka.

Ainakin saan nyt levätä.





 

26 kommenttia:

Heka kirjoitti...

Onhan tämä nyt aika kauhea uutinen. Olen seurannut blogiasi pitkään, ja muitakin syöpään sairastuneiden blogeja lähinnä siksi, että saisin vertaistukea kun veljeni sairastui vuonna 2012. Tämä blogi on aina ollut parhaimpia ja antanut sekä tietoa että voimaa. Toivon sydämestäni, että hoidot tehoavat tautiin ja puolisollesi erityisesti voimia näin vaikealla hetkellä.

Tautisen seuralainen kirjoitti...

Lämpöinen halaus Heikki <3

Tällaisina hetkinä tunnen itseni niin sanattomaksi. Ihmisen pienuus ja elämän hauraus pysäyttää.

Hämmästelen miten "selväjärkisesti" pystyt jo nyt kirjoittamaan. Sinulla on taistelijan luonne!

Anonyymi kirjoitti...

Suuresti rukoilen varjelusta sinulle ja kaikille läheisillesi. Elämä on käsittämätöntä. Lämpimiä ajatuksia, sisaresi miniä

Anonyymi kirjoitti...

Löysin jotakin kautta tämän blogin siinä vaiheessa, kun lymfoomahoitosi olivat jo hyvässä vaiheessa ja tehosivat. Silloin rajuja uutisia oli "turvallista" lukea, kun tehoava hoito oli löytynyt ja elämä meni eteenpäin. Nyt olen järkyttynyt, että sinulle kävi näin. Emme tiedä kertomuksen loppua.
Toivon sinulle parhainta hoitoa, mitä olla voi! Rukoilen sinun ja läheistesi puolesta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Tuo lämmittää mieltäni, kun kuulen, että blogistani saa vertaistukea. Suuret kiitokset kommentistasti!

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, pikkuruisia olemme. Se rauhoittaa, kun tautia ruvetaan heti ja ammattitaidolla hoitamaan. Lämmin kiitos vististäsi Tautisen seuralainen!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kovasti! Joo, elämä on annettu elettäväksi ja tämäkin on sitä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Täällä on tehty diagnoosia alustavilla tiedoilla ja aletaan heti hoitaa. Tuntuu hyvältä, kun asiaan tartutaan äkkiä ja lujasti. Olen ymmärtänyt, että tässä tapauksessa seurataan joka kierroksella hoitovastetta ja muokataan jatkuvasti hoitoprotokollaa niiden mukaan. Sanoit nappiin: Emme tiedä kertomuksen loppua. Kiitos ihanasta viestistäsi.

Anonyymi kirjoitti...

Mietin jotakin järkevää sanottavaa, en osaa. Sanoit sen hyvin: elämä on elettäväksi tarkoitettu. En tunne sinua/perhettäsi kuin tämän blogin kautta. Vaimosi sisko asui aikoinaan näillä Koillisen mailla. Mietin vaimoasi nyt myös.Toivoa on! t. sh, äiti jne.

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi lähes alusta asti. Ihailen taitoasi pukea sanoiksi vaikeitakin asioita. Rukoilen voimia sinulle ja läheisillesi ottaa vastaan taas rankat hoidot.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia. Olen itse elänyt viimeisen 3,5 vuotta aika rankkaa elämää, mutta tämä vetää hiljaiseksi. Haluaisin antaa sinulle voimaksi sen tekstin, joka minulla on koko ajan työpaikalla työpisteeni vieressä: "Leijonat teki Minskissä jotain sellaista, josta jokainen suomalainen voi ammentaa oman elämänsä vaikeille hetkille. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, jos on olemassa pienikin sauma paremmista ajoista. Ja se on olemassa niin kauan kuin on uskoa."

Heikki Honkala kirjoitti...

Juu, Tyttiä tarkoittanet. Viisaasti mietit vaimoni kohtaa. Hänellä on onneksi kotona seuraa tänä yönä. Taitaa olla tukea luvassa jatkossakin. Kiitos mukavasta viestistäsi!

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset sinulle kauniin kannustavasta kommentistasi!

Anonyymi kirjoitti...

Tyttiä joo. Kiitos.

Heikki Honkala kirjoitti...

Vau, tuo lainaus suorastaan ärjyy leijonan voimaa. Kiitos kannustuksestasi ja voimia sinullekin omaan elämääsi!

Leena kirjoitti...

Ei muuta kuin rohkeaa mieltä ja rauhallista elämää siellä sairaalassa. Hyvät hoidot saat, mutta ovat varmasti hyvin kovat. Mutta kyllä sinä jaksat.

Leena kirjoitti...

Ei muuta kuin rohkeaa mieltä ja rauhallista elämää siellä sairaalassa. Hyvät hoidot saat, mutta ovat varmasti hyvin kovat. Mutta kyllä sinä jaksat.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Leena kiitos sinulle kauniista toivotuksestasi! Täällä on ajoittain kova vilske ja välillä rauhallista. Yritän olla rauhallisin mielin. Tuntuu hyvältä, kun sairauteni otetaan rivakasti hoitoon.

Annika kirjoitti...

Heikki, kuulin aitilta ensin ja sitten hakeuduin tanne sun blogiin. Voi etta syopa osaakin Olla karu ja julma! Paljon voimia sinulle ja Saaralle rankkoihin hoitoihin. Jos sinulla on voimaa ja kiinnostusta, niin kaypa kurkkaamassa caringbridge -sivusto, jota pidan haimasyopaa sairastavalle appiukolleni. Me muutettiin kahdessa viikossa yhtakkia 3000km paahan Minnesotaan. Taalla me ollaan, kuljetaan rankoissa hoidoissa, tasta syovasta 5v parantumismahdollisuus on 1%. Toivoa ei siis ole, paiva kerrallaan mennaan. Sinua muistaen

Anonyymi kirjoitti...

Voi että elämä on kovaa! Olkoon taivaan isä kanssanne nyt ja aina. Miten te kestätte, kun mekin täällä kaukana jo murrumme? V&T

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että olet hyvässä hoidossa. Ne varmasti tekee kaiken voitavan. Toivottavasti vaimollasi on myös tukea, jatkossakin. Sitten voi pärjätä paremmin. Tänään emme ole kuolleita, miten päivä kannattaa käyttää? Tätä pitää jokaisen pohtia.

Heikki Honkala kirjoitti...

Mukava kuulla sinusta Annika! Onpa teilläkin rankka tilanne. Tuo haimasyöpä on paha. Näin meitä välillä koetellaan. Kävimme viime vuonna Saaran kanssa erään haimasyöpää sairastaneen siunaustilaisuudessa. Voimia kovasti vaikeaan tilanteeseen!

Heikki Honkala kirjoitti...

Elämässä on tällaisiakin päiviä. Minulla on ehkä helpompaa kuin vaimolla, kun olen jatkuvasti hoitojen kohteena. Asialle tehdään jotakin. Saara parka pelkää kotona. Kiitos kovasti lämpimästä viestistä!

Heikki Honkala kirjoitti...

Hyvin sanottu: Tänään emme ole kuolleita. Vaimollani oli yövieras viime yönä ja lisää on luvassa. Se on tärkeätä, ettei joudu jatkuvasti yksin murehtimaan. Hän tuo minulle tänne akvarellivehkeitä. Toivottavasti tässä tohinassa pystyn.

Mimura kirjoitti...

Voi Hessu. Voimia. Olette paljon ajatuksissa ja rukouksissa.
t.Kummityttö Emilia

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi kiitos rakas kummityttö Emilia! Ihana viesti!