Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 13. marraskuuta 2015

Monenmoisia sairaalatoimenpiteitä

#syöpä #terveys #leukemia

Kolmas sairaalapäivä alullaan. Eilen kävi osaston psykologi juttelemassa. Tarinoitiin samoja, mitä ennenkin tämäntapaisissa ensikeskusteluissa. Kävi ilmi, että hän voisi tukea rakkaintani. Hänellä alkaa jo toinen kierros raskasta rinnallakulkemista.

Minulta otetaan kahden viikon päästä seuraavat luuydinnäytteet. Silloin luuydinten solutuotanto on jo vähäistä. Luultavasti veriatvot ovat alhaalla ja olen heikossa hapessa. Sitten eletään kaksi viikkoa ja otetaan taas uudet. Silloin kai tiedetään, miten hoito on alkanut tehota. Protokollaa voidaan muuttaa tarvittaessa paremman vasteen saamiseksi.

Osalle akuuttia leukemiaa sairastavista tehdään kantasolusiirto. Se tehdään, jos syöpä näyttää helposti uusiutuvalta. Siirretyillä kantasoluilla voidaan myös aktivoida luuytimiä tuottamaan verisoluja, jos ne eivät tahdo ruveta uudestaa oikeisiin töihin. Kantasoluja laitetaan verenkiertoon, mitä kautta ne hakeutuvat luuytimiin.

Kantasolun luovuttajia haetaan ensin lähisuvusta. Hematologi aikoo soitaa maanantaina asianomaisille henkilöille ja olen heitä jo varoittanut. Voi käy käydä niinkin, että sukulaisten kudokset eivät käy. Siinä tapauksessa niitä haetaan muualta. Potilaalle voidaan antaa jotakin hylkimistä vähentävää lääkitystä.

Tämä aamu on alkanut vilkkaasti. Olen käynyt sekä ortopodiokuvauksessa että vatsan ultraäänessä. Tällä kertaa minua liikuteltiin sängyssä. Eilen menin kuvaukseen omilla jaloillani. Hoitaja kysyi puoleisen tuntia ennen lähtöä, onko vessatarvetta. Ei silloin tuntunut siltä. Hän siirsi tippalaitteet varresta kuljetuskuntoon.

Kun lähdettiin, alkoi vessatarvetta hieman olla, mutta arvelin selviäväni. Olin saanut aiemmin runsaasti nestettä aamupalalla ja tuleehan sitä suoneenkin. Matkalla tarve äityi niin, että alkoi lirahdella. Minulle järjestettiin eräässä odotustilassa sermejä ympärille ja sorsa. Sain rauhassa siirtyä hampaiston kuvaukseen. Laitoin seisaallaan nuppini päille suunniteltuun hökötykseen, jossa voin tukea leukaa ja otsaa. Hampaiden väliin tuli jokin litteä esine. Sitten hökötyksen aivo-osat kiersivät päätäni ja kuvasivat panoraamaa.

Sitten minut vietiin paikkaan, jossa tehtiin vatsan seudun ultraäänikuvaus. Lääkärinjorrikkä tuli pyörittelemään lukulaitetta mahallani. Ensin tietysti levitettiin geeliä. Tässä toimenpiteessä tutkittiin pernan kokoa. Ei ollut kovin paisunut. Hoitavalta lääkäriltä tulen kuulemaan pernan merkityksestä asiassani. Minulla on ummetusta. Lääkärillä oli huono näkyvyys, kun suolistossa oli kaasua. Haimasta ei näkynyt kuin osa.

Hoitaja siivosi geelit pois. Kyselin sen sopivuutta kampauksen tekemiseen. Ei oikein sovellu ainakaan sadesäälle, koska on vesiliukoinen.

Tällä sairaalakompleksilla on on mahtavat kanta-asiakasjärjestelmät. Syöpäklinikalta on siirtynyt viikko pari sitten kaksi minulle ennestään tuttua hoitajaa tälle osastolle.

Sain tänään yllättävän puhelun. Entinen tyttöystäväni vuosikymmenten takaa soitti. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo geelijuttu. Heikki, sinun huumorillasi mies pääsee pitkälle. Onnea raskaalle matkallesi.

Heikki Honkala kirjoitti...

Nämä kuolemaan liittyvät asiat ovat aivan liian vakavia, jotta ne voisi nauramatta ohittaa. Kiitos mukavasta kommenistasi!