Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 3. syyskuuta 2016

Elämyksiä ja yhdessäoloa



Vaimoni meni tänään häihin, joihon osallistumista lääkäri ei suositellut. Tein illalla onnittelukortin. Halusin saada sen samalla istumalla ja siksi tein kiireesti. Saavutin välillä irtonaisuuden, joka on minulta ollut pirkään hukassa. En tiedä näkyykö työssä. Illalla en ollut tyytyväinen maalaukseen, mutta aamulla sen näytti paremmalta.


Olin hyvin ilahtunut, kun toinen tyttäristämme pyysi minut hänen ja perheensä mukaan Kiasmaan Ernesto Neton näyttelyyn.

Kiasmassa on siirrytty pääsylipputarroista kierrätettäviin nipsuihin. Ulko-ovien edessä sisäpuolella oli palautusastia. Luultavasti kävi niin kuin pelkäsin. Varmaankin unohdin palauttaa nipsun. Rinnuksessanikaan se ei ole. Hukkasin sen kerran jo kierroksellamme, mutta löysin sen puseroni taipeesta.


Neton työ Ja rakkauden henki oli hieno elämys. Saimme osallistua teokseen menemällä majaan sisään ja viettämällä siellä aikaa kuin piknikillä. Majassa oli mukavan rento tunnelma.

Yhdessä huoneessa roikkui katosta kahdeksan pussukkaa, samantapaisia kuin yllä kuvassa. Niissä oli siemeniä. Seinätekstissä sanottiin taiteiljan olevan kiinnostunut painovoimasta. Kuulosti minusta teennäiseltä.









 Yllä Choi Jeong Hwan teos.

Oli mukava viettää näin aikaa läheisten seurassa.


 Menimme yhdessä kahville. Läheiseni olivat olleet tätä ennen Linnanmäellä ja he aikoivat vielä Ikeaan. Ehdotin että pikkuneidit tulisivat mukanani Herttoniemeen. Vanhemman suusta kuului napakka ei. Nuorimmaisten triathlon ei muuttunut duoloksi.


Lähdin kävelylle. Ripisteli. Manskulla ja Aleksilla oli vilkasta. Espan kankaisiin puetut puut näyttivät kauniilta. Puiden keskellä oli jännä tunnelma.


Eino Leinon lantti oli tallella.

Kävelin puistoa eteenpäin ja kaarsin Fabianinkadulle, jolla vastaani tuli hääpäri. Valkoasuinen morsiain ja mustapukuinen sulhanen näyttivät herkän juhlallisilta. Onnittelin heitä ohittaessamme. Kiittivät.

Jatkoin matkaani Elielin parkkihalliin, joka on ansaitusti kallis, koska on paraatipaikalla. Muistelin lukeneeni, että parkkihallissa ei tarvitse käyttää lipuketta automaatissa. Auto ilmeisesti tunnistetaan videoyhteyden kautta. En tiedä, toimiiko järjestelmä automaattisesti, vain onko jossakin ihminen operoimassa.

Päätin kuitenkin maksaa hallissa olevalla automaatilla, johon tarvittiin lipuke. Edeltäjälläni oli vaikeuksia, mutta niin oli minullakin. No, laitoin lipukkeen väärinpäin automaattiin.

Ajoin luiskaan ja pysähdyin puomille. Ojensin käteni laittaakseni lipukkeen automaattiin. Saattoi se olla pankkikorttikin, hajamielinen kun olen. Ehdin vain viedä lappusen laitteen eteen, kun portti avautui. En ymmärrä, miten järjestelmä toimii. Ehkä joku katseli jossakin. Pankkikortissa ei tietääkseni ole lähilukuominaisuutta.

parkki

Ei kommentteja: