Vauhti on mennyt

Aivojeni ylivireisyys on kadonnut. Nyt vietän väsypäiviä. Tekstiä ei pursuile. Vaimollakin on rauha maassa, kun en jatkuvasti vääntele vitsejä. Jostakin tämän täytyy johtua, aivojen kemiasta tietysti. Harmi että lupaava hypoteesi ammuttiin alas. Jollakin tavalla tämän täytyy syöpään tai syöpähoitoihin liittyä. Ehkä minulla on äärimmäisen harvoin ilmeneviä oireita. Akuutti myelooinen leukemiakin on harvinainen sairaus. Jospa olen harvinaisuus harvinaisuuksien joukossa.

Hajamielisyyteni ei valitettavasti ole kadonnut vauhdin mukana. Vötkyilin koko eilisen päivän yöpukusillani. Kun ulko-ovemme avattiin kai ainoan kerran päivän aikana, olin vetänyt päällihousut yöpöksyjeni päälle. Illalla riisuuteussani ladoin vaatteeni sinne minne tapanani on ollut jättää ne yöpymään. Sitten siirryin hakemaan yöpukua tyynyni alta ja ihmettelin, mikseivät ne ole siellä.

Kävin kävelyllä ja kaupassa tänään. Lähtiessäni kaupasta huomasin vasta jalkakäytävällä työntäväni yhä ostoskärryjä. En minä näin tahvo ole ennen ollut.

Editoin aamulla Love storyn kahdennentoista luvun valmiiksi ja julkaisin sen. Seuraava on alullaan, mutta nyt edetään verkkaisemmin.

Päivittäinen lääkeannokseni on vähentynyt huomattavasti, koska Adursal jäi pois. Otin niitä neljä tablettia aamuisin ja saman verran iltaisin. Lääkettä käytetään maksasairauksien hoitoon. Se on varmaankin määrätty minulle maksan suojaamiseksi.

Kuvia lenkiltäni.

 Olen jo kertonut, että Hersikan metroaseman vieressä olevassa entisessä kuljettajien taukotilarakennuksessa oleva kahvila ja aktiviteettitila on suljettu. Syynä on siellä nähty rotta. Paljon sai iso, pieni elukka aikaan, kun tila on kiinni ensi vuoteen asti.

Metroaseman ekologisia graffitteja. Siivotaanko pois vai ovatko ne tilaustöitä?