Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Naantalin aurinko ei ole taivaalla


Olemme Naantalissa, joka aivopesee meitä kylpemällä auringossa. Sanonta "Loistaa kuin Naantalin aurinko" ei viittaa oikeaan aurinkoon vaan siihen, että kauan sitten maatullin portin yläosaan oli maalattu aurinkio. Naantalilaisia ei varmaan yhtään haittaa, että luultavasti useimmat yhdistävät sanat pikkukaupungin säähän.

Etsimme äsken lounaspaikkaa. Merisatamassa oli auki vain yksi paikka ja sen lounasateria oli meistä liian kallis. Istumme nyt Hesessä. Täällä on ilmainen nettiyhteys.

Sain käydä ystäviemme saunassa toissapäivänä. Heillä on hyvä sauna. Voi että teki hyvää. En olisi malttanut lopettaa.

Tapasimme eilen erään uskollisen lukijani ja hänen miehensä. Istuimme kylpylän kahvilassa. Vaimoni oli tavannut rouvan kerran, mutta minulle tämä oli ensi kohtaaminen. Oli niin mukava jutella, että tapaamisemme tulevat jatkumaan. Terveiset menevät varmasti tästäkin. "Kiitos viimeisestä! Oli kiva tavata."

Eilen poimimme kolme lastenlastamme Naantalin keskusalueella ja veimme kotiin Luonnonmaalle, joka on osa Naantalia. Vain yksi lapsista tiesi tulostamme. Jäin seisoskelemaan kädet päiväkodin aidan reunalla ja etsimään kahdeksanvuotiasta punapäätä pihalla olevien lasten joukosta. En tunnistanut. Sitten huomasin, että kolme kaverusta tuijottaa minua. Keskimmäinen oli etsimäni. Toinen kavereista oli kysynyt, kuka tuo on. Saimme ensimmäisen rakkaan kyytiimme.

Kaksitoistavuotias oli musiikkiopistossa. Olimme etuajassa. Parkeerasin ison rakennuksen kulmalle ja kävelin ehkä 50 metrin päässä olevalla opiston ovelle. Palasin sitten takaisinpäin. kävelyreitin viereisellä nurmikolla oli pieni pöytä ja tuoleja. Istuuduin odottamaa. Laitoin kurillani aurinkolasit silmilleni.

Opistoon saatettiin pieniä musikantteja. Vihdoin sieltä alkoi tulla sopivan ikäisiä. Jumituin hetkeksi kännykkäni pariin. Sitten kuulin huudon "Hessu". Odottamamme oli ehtinyt kävellä ohitseni. Vaimoni huusi autosta. Nuppumme oli katsonut minua, jatkanut matkaa, katsonut uudestaan, taas jatkoa ja uusi pään kääntö. Sitten kaikui huuto. Seurasi iloiseen jälleennäkemiseen kuuluva halaus.

Sitten haimme kolmannen, joka olikin jo perillä tilanteesta.

Ei kommentteja: