Vaimoni kertoi minulle leukemiahoitojeni ensimmäisestä kierroksesta, jolloin minä kai kävin kuoleman rajalla.
Minulle tuli keuhkopöhö. Muistan tunteneeni, että en en saa ilmaa kunnolla. Sain ehkä ensin viikset, en ole varma. Vaimollani on kuva, jossa minulla on happikuuppa. Siitä en muista mitään, enkä sen jälkeisistä tapahtumista lukuunottamatta yhtä, mahdollisesti itse luomaani välähdystä. Tilani huononi niin, että näytin kuolleelta. Vaimoani oli pyydetty pitämään minua nilkoista. Se ehkä istutti minua jotenkin olevaisuuteen.
Minulle oli sitten laitettu kasvoilleni isompi laite, jota kautta sain happea kahdella letkulla.
Jossakin vaiheessa huoneessa oli ollut kaksi teho-osaston lääkäriä ja kolme hoitajaa. Toinen lääkäri oli huomattavasti toista nuoremman näköinen. Minä olin raottanut silmiäni ja sanonut, että konsultoi vanhempaa. Nuorempi oli hymyillyt vinosti, toinen ei ollenkaan.
Minut oli viety teho-osastolle. Minulla on muistikuvavälähdys siitä, kun minua vietiin. Se ei ilmeisesti ole aito, koska näkymä on sivustakatsojan. Jokin kai muu muistikuva kuljetuksesta kilpailee tämän kanssa.
Minut vietiin illalla ja tuotiin seuraavan päivän iltapäivällä. En muista retkestäni mitään. Vaimoni kertoi, että olin pidempäänkin muissa maailmoissa.
Jos noutaja olisi saapunut, olisin saapunut rajalle tietämättäni. Se olisi ollut armelias lähtö.
Ymmärrän nyt, kuinka vaikea tuo vaihe oli vaimolleni. Hän joutui pelkäämään jäävänsä yksin. Se on varmasti ollut kauheaa. Minä olen päässyt vähällä. Meikun väki ei kertonut minulle tapahtuneista juuri mitään.
Vaimoni muistaa toisen tapauksen ajalta, jolloin sairastin lymfoomaa. En muista mitä oireita minulla oli, mutta menimme Meikkuun päivystykseen. Kuumeeni alkoi nousta nopeasti ja se nousikin korkealle. Muistan yllättyneeni lukemastani nousuvaiheessa, koska oloni ei tuntunut kuumeiselta. Vaimoni muistaa minun ripuloineen.
Vaimoni on taistelija. Hän oli vaatinut minun siirtämistäni syöpäklinikalle. Siihen oli suostuttu. Kahdesta lääkäristä nuorempi oli kommentoinut epäasiallisesti. Vaimoni antoi palautetta ja sai tukea vanhemmalta. Vaimoni vaatimukseen suostuttiin.
Minä kirjoitan kokemuksistani omasta näkökulmastani. Vaimoni osa rinnallani on ollut hyvin raskas ja se tahtoo jäädä varjoon. Minä saan paljon hyvää palautetta ja kannustusta. Lämpimät kiitokset niistä. Vaimoani ei moni huomaa tukea. Muistan kuitenkin joidenkin kommentoijien ymmärtäneen hänenkin rooliaan. Kiitos niistäkin.
Nyt kun oma tilanteeni tuntuu toiveita herättävältä, vaimoni tuntee omien rankkojen kokemuksiensa voivan nousta pintaan. Tunnen itseni kovin huonoksi hänen tukemisessaan. Hän näkee päinajaisia syöpieni vaiheista. Hänelle nämä taistelut ovat varmaan psyykkisesti koettelevampia kuin minulle, joka olen saanut jatkuvasti hoivaa. Kuinka voisin kyllin kiittää siitä, mitä hän on tehnyt vuokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti