Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 23. syyskuuta 2016

Löytäisinpä nukkumatin

Kuuntelumetodi ei nukuttanut minua illalla. Otin puolitoista unipilleria, mutta noin tunnin päästä olin yhä hereillä. Puolikas lisää auttoi. Voi olla, että kuuntelemani ohjelma oli liian mielenkiintoinen. Kirjailija Tommi Melender keskusteli Kalle Haatasen kanssa aiheesta Onni on elämän sivutuote. Toissa iltana taisin onnistua puolellatoista uninapilla.

Onneksi olen saanut kutsun Meikkuun tapaamaan sellaista asiantuntijaa, joka toivottavasti osaa auttaa tässä ja muissakin mahdollisisesti lääkkeiden yhteisvaikutuksista johtuvissa oireissa. Toivon myös arviota käyttämäni 1,5-2:n pillerin vahingollisuudesta.

Musiikki saattaa toimia puheohjelmia paremmin nukkumattina.

Kirjapiirimme kokoontuu tänään meillä, pitkästä aikaa. Kirjaviisaiden läksynä on Antti Hyryn Maatuuli. Aiheemme on tällä kertaa poikkeuksellinen, koska tunsin Antin ja tunnen hänen perheensäkin. Teos ei siten ole minulle mikä tahansa kirja. En tuntenut Anttia läheisesti, mutta silti tunnen ikävöiväni häntä. Hän nukkui pois kesäkuussa.

Ensi yönä minulla on varmaan taas uniongelmia, koska ilta menee seurustelun merkeissä. Kokoontumisemme ovat niin mukavia, että mitäpä tuosta.



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uni-ongelmat ovat useammin vaikeasti ratkaistavissa kuin helposti. Kysyn kuitenkin että jaksatko syödä x 4 / pv ja riittävästi? Itse käytän nyt Clipperin uniteetä. Ostin pääosin lastani varten TYYNI -tuotetta (sekoitan kaakaon sekaan). Alan käyttää sitä itsekin, kun minä myös yks kaks olen ihan virkeä, vaikka olin juuri äsken ollut nukkumavalmis.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi. Laitoin sinulle viestin lärvikirjan kautta, mutta et ole näemmä sitä vielä lukenut.

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, syön kohtuullisen säännöllisesti, mutta vähemmän kuin ennen. En tunne mainitsemiasi tuotteita. Hankalaa, jos virkustuu, vaikka on jo unikypsä. Minulle käy niin, että jos ärsyynnyn jostakin syystä, uni ei tule.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos!