Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 24. syyskuuta 2016

Höperehtimistä


Kai sitten tupakoidakin saa ja tulitikun sytyttää

Viime yö meni poskelleen, mutta pitäähän sitä elääkin. Yritin ensin puolellatoista pillerillä. Noin kolmen aikaan otin puolikkaan lisää. On tämä outo vaiva.

Kirjallinen iltamme onnistui oikein hyvin, paitsi että kahvi oli myöhässä, koska töppäilin hajamielisyyttäni sen keittämisessä. Olin kysynyt, ketkä voisivat ottaa kofeenitonta espressoa. Pienen tuumauksen jälkeen muutama ilmoittautui. Tarkoitukseni oli keittää myös tavallista kahvia.

Olin ottanut valmiiksi esiin lasisen espressoastian. Laitoin suodattimen kahvinkeittimeen. Sitten kävi niin, että huomaamattani laitoin espressojauheen keittimeen laittamaani suodattimeen. Laitoin keittimen päälle. Laitteessamme ei ole valoa, joka ilmaisee milloin keitin on päällä ja josta voi päätellä, että se saa myös sähköä. Kuulosti siltä, että laite ei tee työtään. Seinässä olevistä pistorasioista toinen ei toimi. Vaihdoin töpselin paikkaa.

Kun palasin keittöön, hämmästyin, kun keittimessä oleva kahvi oli hyvin mustaa. Sitten huomasin, että espressoastia on tyhjä. Laitoin siihen jauhetta ja vedenkeittimen päälle. Taisin palata olohuoneeseen.

Kohta tulin takaisin keittiöön ja kaadoin veden espressoastiaan, johon olin laittanut jauhetta. Palasin olohuoneeseen.

Sitten tulin hakemaan espressoa, mutta huomasin, että astia ei ole kuuma. Varmistin asian kaatamalla pikkuisen edessäni olevaan kermanekkaan ja maistamalla. Olin unohtanut laittaa vedenkeittimen töpselin toimivaan pistorasiaan. Korjasin tilanteen.

Tyhjensin kylmän espresson lavuaariin. Latasin uudet pöönat.

Vaimoni oli lämmittänyt maitoa espressoon sekoitettavaksi, otti kermanekan ja totesi ettei se ole puhdas. Selitin mitä oli tapahtunut. Vaimo peri nekan.

Jossakin vaiheessa huomasin hellan päällä olevassa kattilassa maitoa. Ihmettelin, että sitä on niin vähän. Kaadoin sen kaapista ottamaani pienehköön savikuppiin. Kovin niukalta näytti. Keitin lisää maitoa ja kaadoin kuppiin.

Viedessäni kuppia pöytään, kuulin, että lämmintä maitoa oli jo tarjolla. Laitoin kupin kuitenkin pöytään.

Suunnilleen näin se meni. Lopulta asiat olivat kunnossa. Espressoani kehuttiin hyväksi. Yksi vieraista täydensi, että erityisesti kuuman maidon kanssa.

Ennen kuin vieraat olivat tulleet, olin asioilta tullessani astunut hissistä väärässä kerroksessa. Huomasin asian, kun avaimeni ei tuntunut toimivan. Postiluukussa oli oikea sukunimi, mutta se ei ollut Honkala.

Mikähän on seuraava seikkailuni töppäilyjeni ihmeellisessä maailmassa.


Ei kommentteja: